tutkimusasetelman

Tutkimusasetelma tarkoittaa tutkimuksen suunnittelua: sitä, miten ilmiö tutkitaan, millaisia muuttujia seurataan, miten aineisto kerätään ja analysoidaan sekä millaiset ajalliset ja logistiset raamit tutkimukselle asetetaan. Hyvin suunniteltu asetelma auttaa vastaamaan tutkimuskysymyksiin sekä ehkäisee virheitä ja harhoja, mahdollistaen tulosten tulkinnan ja mahdollisen yleistämisen harkiten rajoitteita.

Keskeisiä komponentteja ovat tutkimuskysymykset tai hypoteesit, muuttujat (riippuva muuttuja, riippumaton muuttuja sekä mahdolliset kontrollimuuttujat), operalisaatio eli ajattelu siitä, miten abstraktit käsitteet muunnetaan mitattaviksi, otanta ja aineistonkeruumenetelmät sekä suunnitellut analyysit. Lisäksi huomioidaan aikataulu, resurssit ja eettiset periaatteet sekä tutkimuksen mahdolliset riskit osallistujille ja tutkijoille.

Tyypillisiä tutkimusasetelmia ovat kokeellinen ja ei-kokeellinen tutkimus. Kokeellisessa asetelmassa tutkija manipuloi riippamatonta muuttujaa ja kontrolloi muita tekijöitä ryhmien välillä, usein satunnaistamalla osallistujat ryhmiin. Ei-kokeellisessa asetelmassa ilmiötä havainnoidaan erilaisilla suunnilla kuten poikkileikkaus-, pituus- tai panelitutkimuksissa ilman kontrolloitua manipulointia. Asetelman valinta vaikuttaa kansainvälisesti sekä syyt- ja seuraussuhteiden todentamiseen että tulosten generalisointiin.

Laadun arvioinnin näkökulmasta tutkimusasetelma vaikuttaa sisäiseen ja ulkoiseen validiteettiin sekä luotettavuuteen. Huomioidaan mahdolliset valikoitumis- ja mittausvirheet sekä eettiset rajoitteet. Tutkimusasetelma muodostaa perustan kaikelle myöhemmälle analyysille ja tulkinnalle.