kenttätutkimukset

Kenttätutkimukset ovat tutkimusmenetelmä, jossa data kerätään tutkijan ollessa läsnä luonnollisessa ympäristössä eikä laboratoriossa tai arkistoissa. Ne kattavat useita tieteenaloja, kuten antropologia, sosiologia, maantiede, ekologia ja kasvatustiede, ja niillä pyritään ymmärtämään ilmiöitä kontekstissaan. Kenttätutkimukset painottavat usein osallistavaa vuorovaikutusta, pitkäaikaista läsnäoloa ja havaintoja, jotka paljastavat ilmiöiden monimutkaisuuden ja dynaamisuuden.

Työkalut ja menetelmät vaihtelevat, mutta yleisiä ovat havainnointi, puolistrukturoidut ja strukturoimattomat haastattelut sekä kyselyt, osallistuva havainnointi ja kenttämuistiinpanot. Lisäksi käytetään dokumenttien keruuta, mittauksia sekä kenttä- tai ympäristötestejä (kenttäkokeet). Aineisto on usein sekä laadullista että kvantitatiivista, ja tutkimus suunnitellaan huolellisesti kentän valinnan, otannan ja aikataulutuksen osalta.

Kenttätutkimuksiin liittyy eettisiä ja käytännön kysymyksiä: lupa-asiat, informoitunut suostumus, anonymisointi ja tietosuoja sekä osallistuvien hyvinvoinnin ja mahdollisten vahinkojen minimoiminen. Tärkeitä ovat kulttuurinen herkkyys, paikan omistajuuden ja intressien huomioiminen sekä tutkimuksen vastuullinen raportointi. Kenttätyö voi kohdata logistisia haasteita, sää- ja turvallisuusolosuhteita sekä kielellisiä tai kulttuurisia esteitä.

Analyysi perustuu usein laadulliseen koodaamiseen ja teemojen kartoittamiseen sekä tarvittaessa kvantitatiivisiin tilastoihin. Triangulaatio voi parantaa luotettavuutta. Kenttäolosuhteet voivat rajoittaa kontrollia ja yleistettävyyttä, mutta ne tarjoavat syvällisen, kontekstin mukaista tietoa. Tulokset raportoidaan kontekstisidonnaisesti ja perustellaan kerätyn aineiston sekä kenttäolosuhteiden valossa.