näönmenetys

Näönmenetys viittaa täydelliseen tai osittaiseen näkökyvyn menettämiseen, joka voi johtua monista eri syistä ja sairauksista. Näönmenetys voi olla joko väliaikaista tai pysyvää, ja se voi vaikuttaa yhteen silmään tai molempiin. Tilanne voi olla progressiivinen, jossa näkökyky heikkenee asteittain, tai äkillinen, jolloin näkökyvyttömyys ilmenee nopeasti.

Yleisimmät syyt näönmenetykseen liittyvät silmäsairauksiin, kuten sarveiskalvon vaurioihin, glaukoomaan, makulaarisen rappeutumisen etenemiseen tai diabeettiseen retinopatiaan. Myös verkkokalvon irtoaminen, verkkokalvon verenvuodot tai silmän sisäisen paineen nousu voivat johtaa näönmenetykseen. Lisäksi trauma, kuten silmän vamma tai vakava isku, voi aiheuttaa äkillisen näönmenetyksen.

Muita mahdollisia syitä ovat aivohalvaus, verisuonitukos tai verenvuoto aivoissa, jotka vaikuttavat näköhermon toimintaan. Joitakin systeemisiä sairauksia, kuten multippeliskleroosi tai systeeminen lupus erythematosus, voi myös aiheuttaa näköongelmia. Lisäksi ikään liittyvät muutokset, kuten linssin pilkkoutuminen, voivat vähitellen heikentää näkökykyä.

Näönmenetyksen hoito riippuu sen syystä. Joissakin tapauksissa, kuten glaukoomassa tai diabeettisessa retinopatiassa, varhainen diagnosointi ja hoito voivat hidastaa sairauden etenemistä tai jopa estää näönmenetyksen. Kirurgiset toimenpiteet, kuten verkkokalvon irtoamisen korjaus tai linssin vaihto, voivat palauttaa osittain näkökyvyn. Joissakin tapauksissa, kuten vakavan verkkokalvon vaurion yhteydessä, näkökykyä ei kuitenkaan voida palauttaa.

Ennaltaehkäisy on tärkeää, ja säännölliset silmätarkastukset, terveellinen elämäntapa sekä diabeteksen tai verenpaineen hallinta voivat auttaa vähentämään näönmenetyksen riskiä. Jos näkökyky heikkenee äkillisesti tai merkittävästi, on tärkeää hakeutua lääkärin hoitoon mahdollisimman pian.