diabeteksen

Diabeteksen on krooninen aineenvaihdunnan häiriö, jossa verensokerin hallinta on heikentynyt. Taustalla voi olla riittämätön insuliinin tuotanto, insuliiniresistenssi tai näiden yhdistelmä. Diabetesta jaetaan yleisimmin tyypin 1 diabetekseen, tyypin 2 diabetekseen sekä raskausdiabetesiin. Tyypin 1 diabetes on usein autoimmuunisairaus, jossa haima menettää insuliinintuotantonsa. Tyypin 2 diabetes kehittyy pääosin solujen insuliiniherkkyyden vähenemisen ja suhteellisen insuliinipuuttteen seurauksena. Raskausdiabetes ilmenee raskauden aikana ja yleensä häviää synnytyksen jälkeen.

Oireet voivat kehittyä vähitellen; osa sairastavista ei tunnista oireita pitkään. Yleisimpiä oireita ovat jano, lisääntynyt virtsaaminen, laihtuminen huolimatta normaalista ruokahalusta, väsymys sekä näön sumuuntuminen. Diabeteksen diagnoosi perustuu verensokeriarvoihin: paastoverensokeri ≥7,0 mmol/l (126 mg/dl), 2‑tunnin glukoosikoe arvo ≥11,1 mmol/l (200 mg/dl) tai HbA1c ≥6,5 %. Satunnaisessa mittauksessa kliinisten oireiden yhteydessä voidaan diagnoosia epäillä.

Hoito tähtää verensokerin hallintaan ja komplikaatioiden ehkäisyyn sekä verenpaineen ja lipidemian seurantaan. Elämäntapamuutokset, kuten painonhallinta, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta, ovat ensisijaisia. Tyypin 1 diabeteksessa hoito vaatii päivittäistä insuliininsaantia. Tyypin 2 diabeteksessa alussa riittävät usein ruokavalio ja liikunta sekä suun kautta otettavat lääkkeet, kuten metformiini; tarve insuliinille voi kehittyä myöhemmin. Säännöllinen itsemittauksen ja hoitohenkilökunnan seuranta ovat keskeisiä.

Prognosis ja ehkäisy: Diabeteksen hoidon avulla voidaan merkittävästi parantaa elämänlaatua ja vähentää komplikaatioiden riskiä. Erityisesti tyypin 2 diabeteksessa sekä raskausdiabeteksessa painonhallinta, liikunta, terveellinen ruokavalio sekä tupakoinnin välttäminen ovat keskeisiä ehkäisykeinoja. Tyypin 1 diabeteksen osalta keinoja ei ole käytössä, mutta varhainen diagnoosi ja osaava hoito voivat vähentää pitkäaikaissairauksien riskejä.