aivohalvaus

Aivohalvaus on äkillinen aivoverenkierron häiriö, joka aiheuttaa aivokudoksen vaurioitumisen. Se on hätätilanne, jossa mahdollisimman nopea hoito voi estää vakavia jälkioireita ja parantaa toipumista. Aivohalvaus on yksi maailman johtavista syistä pitkäaikaiselle vammautumiselle ja kuolleisuudelle.

Tyypillisesti halvaus jaetaan iskeemiseen aivohalvaukseen (aivoinfarkti) ja aivoverenvuotoon (hemorraginen aivohalvaus). Iskeemisessä tapauksessa veri ei pääse virtaamaan aivoihin tukkeutuneen valtimon vuoksi; verenvuodossa vuoto aiheuttaa aivokudoksen vaurion.

Yleisiä oireita ovat äkillinen yhden puolen kehon heikkous tai tunnottomuus kasvoissa, käsivarassa tai jalassa, sekavuus, puhe- tai ymmärrysongelmat sekä näkö- tai tasapainovaikeudet ja voimakas päänsärky.

Riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, sydämen rytmihäiriöt (esimerkiksi eteisvärinä), diabetes, tupakointi, korkea kolesterolitaso sekä ikä. Aiempi aivohalvaus, liikkumattomuus ja perinnölliset tekijät lisäävät myös riskiä.

Hätätilanteessa potilaan pää kuvataan nopeasti CT- tai MRI-tutkimuksella iskeemisen ja verenvuotohalvauksen erottamiseksi. Iskeemisessä halvaushoito voi sisältää veritulpan liuotushoitoa (trombolyysi) ja/tai mekaanisen trombektomian suurelle valtimon tukoksen purkamiseksi, sekä tukihoidot. Verenvuodossa hoito keskittyy vuodon hallintaan ja mahdollisiin leikkaushoitoihin.

Toipuminen alkaa akuutin vaiheen jälkeen, ja kuntoutus kohdistuu liikunnan, kognition ja puhetoiminnan palautumiseen sekä päivittäisten toimintojen hallintaan. Ennuste riippuu vaurion laajuudesta ja nopeasta hoidosta; osa toipuu hyvin, osa jää pitkäaikaisiin vammoihin.

Ennakoimiseksi tärkeitä ovat verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin hallinta, tupakoinnin lopettaminen, terve elämäntapa sekä säännöllinen liikkuminen. Erityisesti eteisvärinä vaatii asianmukaisen antikoagulanttihoidon riskin vähentämiseksi.