näköhermon

Näköhermo on se hermo, joka siirtää visuaalisen informaation verkkokalvolta aivokuorelle. Sen muodostavat retina ganglionsolujen aksonit, jotka kerääntyvät ja muodostavat näköhermon verkkokalvon alueelta. Hermo alkaa verkkokalvon keskellä sijaitsevalta näkölevyltä ja kulkee kohti aivokuorta. Näköhermo on osa keskushermostoa, ja sen aksonit ovat myelinoituneita.

Anatomia: Näköhermo koostuu useista osista: intraokulaarinen osa (retinasta lamina cribrosa -alueelle), intraorbitaalinen osa, canalis opticus sekä intracraniaalinen osa. Hermoa ympäröivät kolme aivokalvoa (dura mater, arachnoidea ja pia mater), ja sen ulkopuolella on subarahnoidaalinen tila, jossa kulkee aivokammioneste.

Toiminta ja yhteydet: Signaalit siirtävät retinal ganglionsolujen aksonit, jotka muodostavat näköhermon. Osa kuitukaistosta risteää aivopohjassa (optic chiasm), ja jäljelle jäänyt jatkaa lateraalisen genikulaarisen tumuksen (LGN) kautta näköaivokuorelle (occipital lobe) optisten radiaatioiden avulla. Osa radoista osallistuu pupillirefleksiin pretectaalisen alueen kautta.

Kliininen merkitys: Näköhermon sairaudet ovat keskeisiä silmä- ja neurologiassa. Optinen neuritti on tulehduksellinen tila, joka vaikuttaa näköhermoon. Glaukooma vaurioittaa sisäistä näköhermoa ja johtaa pitkittäiseen näön menetykseen. Iskemiainen optic neuropathy sekä papilledema, jonka yhteydessä näköhermon pää laajenee aivokalvotilan paineen nousun vuoksi, ovat tärkeitä diagnostiikkakohteita. Diagnostiikassa käytetään visus- ja kenttätestejä, optisen pohjan tutkimusta sekä OCT-tutkimusta; kuvantaminen, kuten MRI, voi olla tarpeen aivorungon ja visuaalisen radian arvioimiseksi.