muistihäiriöitä

Muistihäiriöitä tarkoittaa erilaisia tiloja, joissa muistin toiminta heikkenee. Ne voivat ilmetä lyhytaikaisen muistin heikkenemisenä, uuden tiedon oppimisen vaikeutena tai laajempina kognitiivisina muutoksina, jotka haittaavat arjen toimintaa. Oireet voivat ilmetä asteittain tai akuutisti, ja taustalla on sekä reversiibelejä että pysyviä neurologisia sairauksia.

Reversiibiliteetti ja taustatekijät vaihtelevat. Lyhytaikaiset muistihäiriöt voivat johtua deliriumista, univajeesta, lääkkeiden haittavaikutuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutoksesta tai kilpirauhasen toiminnan häiriöistä. Pitkäaikaiset muistihäiriöt liittyvät usein neurodegeneratiivisiin sairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, vaskulaariseen dementiaan, Lewyn kappaleiden taudin tai frontotemporaaliseen dementiaan. Aivovamma tai trauma voi aiheuttaa amnesian.

Oireet ja diagnosointi. Keskeisiä oireita ovat uuden tiedon tallentamisen ja hakemisen vaikeudet, suunnittelun ja arjen toiminnan haasteet sekä ajoittainen sekavuus. Diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon, kognitiivisiin testiin (esim. MMSE, MOCA), verikokeisiin (B12, kilpirauhanen, infektiot) sekä kuvantamistutkimuksiin (MRI tai CT) taustalla olevien syiden selvittämiseksi. Pelaa roolia myös sairauksien erotusdiagnoosissa.

Hoito ja hallinta. Hoito räätälöidään diagnoosin mukaan. Neurodegeneratiivisissa dementioissa joitakin lääkkeitä voi tarjota oireiden hidastamista (esim. cholinesteraasin estäjät kuten donepezili, rivastigmiini, galantamiini sekä memantine). Ei-lääkeellinen tuki on keskeistä: kognitiivinen harjoittelu, liikunta, hyvä uni, tasapainoinen ravinto, sosiaalinen osallistuminen sekä turvallisuus arjessa. Reversiibeliä muistisairautta hoidetaan taustalla olevien syiden mukaisesti, kuten B12-puutoksen tai kilpirauhasen toiminnan hoito.

Prognose ja seuranta. Muistihäiriöiden ennuste riippuu taustalla olevasta syystä; osa tiloista pysyy vakaana, osa etenee. Säännöllinen arviointi ja kokonaisvaltainen tuki voivat parantaa elämänlaatua ja arjen toimintakykyä.