erotusdiagnoosissa

Erotusdiagnoosissa tarkoittaa lääketieteellisessä käytännössä sitä prosessia, jossa potilaan oireet ja löydökset arvioidaan useiden mahdollisten sairauksien yhteensovittamiseksi ennen lopullisen diagnoosin vahvistamista. Sen tarkoituksena on kaventaa epävaruutta, tunnistaa vakavimmat mahdollisuudet ja ohjata lisätutkimukset sekä hoitotoimet.

Prosessi alkaa potilaan historian keruulla, fyysisellä tutkimuksella sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksilla. Näiden perusteella laaditaan alustava lista mahdollisista diagnooseista (differentialdiagnoosien lista). Diagnooseja priorisoidaan sekä todennäköisyyden että vakavuuden perusteella, ja suunnitellaan tarvittavat lisätutkimukset sekä seuranta.

Esimerkkejä: rintakivun yhteydessä erotusdiagnosiossa voivat olla sydäninfarkt, angina pectoris, keuhkoembolian, refluksitauti tai muskuloskeletaarinen kipu; kuumeen tai vatsakivun yhteydessä huomioidaan infektiot, akuutit kirurgiset tilat kuten appendisiitti tai divertikuliitti sekä harvinaisemmat sairaudet. Potilaan ikä, sukupuoli ja taustatekijät vaikuttavatDDx-listan sisällön muodostumiseen ja tutkimusten suunnitteluun.

Käytännössä erotusdiagnosilla on keskeinen rooli sekä akuutissa että pitkäaikaisessa hoidossa. Se tukee päätöksentekoa, auttaa havaitsemaan vakavia tiloja ajoissa ja ehkäisee virheellisestä diagnoosista johtuvia riskejä. Dokumentointi potilastietojärjestelmään merkitsee usein DDx-listan maininnan ja sen päivittämisen uusien löydösten mukaan.