B12vitamiinin

B12-vitamiinin, eli cobalaminin, nimi viittaa useisiin kemiallisiin muotoihin, kuten cyanocobalamin, hydroxocobalamin, methylcobalamin ja adenosylcobalamin. Se on vesiliukoinen vitamiini, joka toimii kofaktorina kahdessa keskeisessä entsyymissä: methionine synthase ja methylmalonyl-CoA mutase. Näiden reaktioiden kautta tapahtuu DNA-synteesi, aminohappojen sekä rasvojen metabolia sekä myeliinin muodostus ja ylläpito.

Ravinnosta B12 saadaan pääasiassa eläinperäisistä lähteistä, kuten liha, kala, kananmuna ja maitotuotteet. Kasvisruokavalioissa B12-lisäys on suositeltavaa, sillä luonnollisia kasvikunnan lähteitä on vähän. Maksa varastoi suuria määriä B12-vitamiinia, ja vajauden kehittyminen voi kestää vuosia ennen kuin oireet ilmaantuvat.

Imeytyminen on monimutkaista: B12 erittyy mahalauksessa sidoksissa proteiineihin, vapautuu, ja sen jälkeen sitoutuu intrinsic factorin (IF) kanssa. IF-B12-kompleksi imeytyy pääasiassa ileumissa. Osa B12:sta voi imeytyä passiivisesti suurista annoksista, mutta tämä on vähäisempää kuin IF:n välittämä imeytyminen.

Puute ilmenee megaloblastiseen anemiaan sekä neurologisiin oireisiin, kuten tuntohäiriöihin ja kognitiivisiin muutoksiin. Riskiryhmiä ovat pernisiöösissä anemiassa kärsivät, vanhukset, suolistosairauksien ja mahalaukun operaatiot saaneet sekä pitkäaikaiset veganit. Diagnoosi perustuu veriarvoihin ja funktionaalisiin mittauksiin, kuten metyylimalonihapon (MMA) ja homokysteiinin tasoihin. Hoito on B12-lisäys: suun kautta suurina annoksina tai pistoksina potilaan tilasta riippuen.

Tarvittavat päivittäiset annokset vaihtelevat; aikuisille suositellaan noin 2,4 µg/päivässä, raskaana oleville ja imettäville hieman enemmän. Muodoissa käytetään usein cyanocobalamin tai hydroxocobalamin sekä joissain tapauksissa methylcobalamin. Suuret annokset voivat imeytyä passiivisesti, ja hoidossa seuranta on tavallista.