masennuksesta

Masennuksesta on kyse, kun pitkäkestoinen alakulo ja kiinnostuksen väheneminen heikentävät arjen toimintaa. Oireet kestävät usein useita viikkoja ja voivat heikentää työssä, opiskelussa tai ihmissuhteissa. Tyypillisiä oireita ovat voimakas väsymys, univaikeudet tai liiallinen nukkuminen, ruokahalun muutokset, alavireinen mieliala, syyllisyys tai arvottomuuden tunteet sekä keskittymisen ja päätöksenteon vaikeudet. Itsetuhoiset ajatukset voivat ilmetä vakavissa tapauksissa.

Masennukselle on erilaisia muotoja, kuten suur masennus (vakava masennus) ja krooninen masennus (dystymia). Syy muodostuu monien tekijöiden vuorovaikutuksesta: geneettinen alttius, aivojen kemialliset muutokset, aiemmat mielenterveyden häiriöt sekä elämän stressi- ja traumatilanteet. Myös sosiaalinen tuki, terveys ja elämäntavat vaikuttavat oireiden vakavuuteen ja kestoihin.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, ja kriteerejä sovelletaan ICD-11:n tai DSM-5:n mukaan. Hoito on yksilöllisesti räätälöity ja usein koostuu terapiasta, lääkityksestä tai näiden yhdistelmästä. Yleisimmät terapiamuodot ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia ja interpersonaalinen terapia. Lääkkeinä käytetään tyypillisesti selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) tai serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI). Vakavammissa tapauksissa voidaan harkita sähköhoitoa tai muita lääketieteellisiä hoitomuotoja.

Toipuminen on mahdollista ja hoidosta hyötyy suurin osa potilaista, mutta uusimisen riski on olemassa. Varhainen hoito sekä tuki-arkielämän hoito, terveelliset elämäntavat ja sosiaalinen tuki voivat tukea toipumista. Oireiden pahentuessa tai itsemurha-ajatusten ilmetessä on hakeuduttava välittömästi apuun, esimerkiksi päivystyksen tai kriisipuhelimen kautta.