luonnonhallinnan

Luonnonhallinta tarkoittaa suunnitelmallista toimintaa, jolla turvataan luonnon monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut ja ihmisten hyvinvointi sekä sopeudutaan ympäristön muutoksiin. Siihen sisältyy sekä suojelu- että käytön hallinnan keinoja; tavoitteena on tasapaino luonnonvarojen kestävä käyttö ja biologisen monimuotoisuuden säilyminen.

Keskeisiä keinoja ovat suojelualueiden hallinta, luonnon ennallistaminen sekä elinympäristöjen ylläpito, maisemasuunnittelu ja kestävä maankäyttö sekä vesienhoito ja metsienhoito. Lisäksi huomioidaan ekosysteemipalvelut—kuten veden puhdistaminen, hiilen sitominen, pölytys ja virkistysmahdollisuudet—sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Toimijoita ovat valtion viranomaiset, kunnat, tutkimuslaitokset, järjestöt sekä yksityinen sektor. Suomessa luonnonhallintaa ohjaavat sekä kansallinen lainsäädäntö että EU-lainsäädäntö, mukaan lukien Natura 2000 -verkosto sekä muut ympäristö- ja maankäyttöä koskevat säädökset.

Historian kontekstissa luonnonhallinta kehittyi osana suojelu- ja ympäristöhankkeita sekä ympäristötietoisuuden lisääntymistä 20. ja 21. vuosisadalla. Nykyisin painotetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista, tieteellistä neuvontaa sekä sidosryhmien osallistumista päätöksentekoon.

Haasteita ovat rahoituksen riittävyys, erilaisten intressien tasapainottaminen sekä tiedon saatavuus ja laatu. Kehittäminen vaatii jatkuvaa tutkimusta, tehokasta hallintoa sekä yleisön osallistumista.