Luonnonhallinta

Luonnonhallinta on sekä tiede että käytäntö, jolla pyritään ylläpitämään ja palauttamaan luonnon ekosysteemien toimintakykyä, monimuotoisuutta sekä kykyä tarjota yhteiskunnille kestäviä ekosysteemipalveluja. Se kattaa sekä suojelutoimet että kestävä käytön muodot, ja siihen kuuluvat luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, elinympäristöjen hoito ja palauttaminen sekä vesistöjen, soiden, metsien ja maatalous- sekä kulttuurimaisemien hallinta. Tavoitteena on tasapainottaa ekologiset arvot, taloudelliset tarpeet ja kansalaisten hyvinvointi.

Luonnonhallinta perustuu sekä luonnontieteelliseen tietoon että suunnitteluun ja politiikkaan. Se sisältää alueellista suunnittelua, ympäristötoleranssien huomioon ottamista, luontoarvojen kartoitusta ja seurantaa sekä sopeutumis- ja palauttamistoimia. Tavoitteena on edistää kestävää käyttöä, vähentää ihmistoiminnan kuormitusta ja vahvistaa ekosysteemien resilienssiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Suomessa luonnonhallinta toteutuu osana kansallista ympäristö-, maankäyttö- ja luonnonsuojelupolitiikkaa. Vastuu ja toimeenpano jakautuvat valtiolle, kunnille sekä julkisille viranomaisille. Keskeisiä toimielimiä ovat muun muassa valtionhallinnon ympäristö- ja luonnonvarasuuntien hallinto, sekä viranomaiset kuten ympäristöalan tutkimus- ja neuvontapalvelut. EU:n luonto- ja lintudirektiivit sekä Natura 2000 -verkosto ovat vaikuttaneet suojelualueiden ja elinympäristöjen järjestämiseen Suomessa.

Käytännön esimerkkejä luonnonhallinnasta ovat elinympäristöjen hoito, pesä- ja elinalueiden suojelu, palauttavat hoitotoimet kuten vesistöjen ja soiden kunnostus, sekä monimuotoisuuden turvaan tähtäävät ohjelmat. Seuranta mittaa muun muassa eliölajiston tilaa, elinympäristöjen laajuutta ja ekosysteemipalveluiden tuottamista.