kierrättäminen

Kierrätys tarkoittaa aineiden ja materiaalien keräämistä, lajittelua sekä uudelleen käyttöönottoa tai jalostamista siten, että raaka-aineiden tarve vähenee ja luonnonvaroja säästetään. Kierrätyksen tavoitteena on edistää kiertotaloutta, vähentää jätteen loppusijoitusta sekä pienentää ympäristövaikutuksia kuten energiankulutusta ja päästöjä.

Käytännössä kierrätys alkaa kotitalouksissa ja yrityksissä tapahtuvasta jätteiden lajittelusta. Yleisimmät jakeet ovat paperi ja kartonki, lasi, metallit, muovi sekä biojäte; lisäksi erilliset jakeet kattavat sähkö- ja elektroniikkaromun sekä akku- ja vaaralliset jätteet. Kerätty materiaali kulkee vastaanottoon, jossa se käsitellään erikseen ja valmistellaan kierrätettäväksi raaka-aineeksi.

Jätekokonaisuudet käsitellään mekaanisesti ja/tai kemiallisesti. Esimerkiksi paperi kierrätetään uudeksi paperiksi, lasi ja metallit kierrätetään puhdistettuina raaka-aineina tai uudistetuilla lopputuotteilla. Muovit voivat palata uusina muovituotteina, mutta osa muovista päätyy energian tuotantoon tai downcyclingiksi, jossa arvo alenee. Elektroniikka ja paristot vaativat erityiskäsittelyä haitta-aineiden vuoksi.

Kierrätyksen vaikutukset ovat moninaisia: se vähentää kaatopaikkojen kuormitusta, pienentää uusiopohjaisten raaka-aineiden tarvetta ja usein pienentää energiankulutusta sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Haasteita ovat epäpuhtaudet, korkeat keräys- ja käsittelykustannukset sekä monimutkaisten materiaalien kierrätysrajoitteet. Jätekäytäntöjä kehitetään jatkuvasti, esimerkiksi parantamalla kierrätettävyyttä suunnittelussa ja vahvistamalla tuottajien vastuuta.