loppusijoitusta

Loppusijoitus tarkoittaa jätteen pysyvää eristämistä ympäristöstä pitkäksi aikaa siten, että sen mahdollinen pääsy ihmisiin ja biosfääriin rajoitetaan. Käytännössä termiä käytetään erityisesti radioaktiivisen jätteen loppusijoitukseen, kuten ydinpolttoainejätteeseen, sekä joidenkin muiden pitkän aikavälin eristystä vaativien jätteiden hallintaan.

Geologinen loppusijoitus sijoitetaan syvälle kallioon ja perustuu useisiin suojakerroksiin: säiliöissä oleva jäte eristetään kallion sisäisessä ympäristössä, ja ympärilleen asennetaan bentoniittia sisältävä eristys sekä muut tekniset turvakerrokset. Tavoitteena on estää jätteestä mahdollisesti vapautuvan säteilevän aineen siirtyminen ympäristöön sekä rajoittaa veden kulkeutumista ja siten ihmisten altistumista.

Suomessa loppusijoitus kytkeytyy erityisesti ydinjätteen hallintaan Posiva Oy:n hankkeiden kautta. Projektin kohteena on Onkalo-niminen loppusijoituslaitos Olkiluodon kallioperään, ja suunnittelussa on sovellettu KBS-3V -menetelmää, jossa kuparikapseli sijoitetaan pystysuoraan kallion onteloihin bentoniittivakuisen suojan ympäröimänä. Loppusijoituksen tavoitteena on varmistaa pitkäaikainen turvallisuus satojen tuhansien vuosien aikavälillä.

Sääntely ja valvonta kuuluvat Säteilyturvakeskukselle (STUK) sekä viranomaisille, jotka toteuttavat ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ja lupamenettelyt sekä valvovat toteutusta ja turvallisuutta. Kansainvälisesti loppusijoitus on osa laajempaa keskustelua ydinjätteen hallinnasta ja pitkän aikavälin riskien hallinnasta.