loppusijoitukseen

Loppusijoitus tarkoittaa jätteen lopullista eristämistä biosfääristä pitkän aikavälin turvallisuuden varmistamiseksi. Sillä tarkoitetaan erityisesti radioaktiivisen jätteen, kuten käytetyn ydinpolttoaineen, sekä muiden pitkäikäisten jätteiden loppusijoitusta.

Yleinen tavoite on estää jätteen pääsy elinympäristöön ja ihmisiin sekä rajoittaa radioaktiivisen päästön vaikutuksia satoja tuhansia vuosia. Toteutus tapahtuu usein syvägeologiseen kallioperään sijoitettavilla järjestelmillä, jotka muodostavat monikerroksisen barjäärin jätteen ja ympäristön välille.

Prosessi etenee useiden vaiheiden kautta: alueen soveltuvuuden arviointi ja vaihtoehtojen vertailu, suunnittelu ja rakennus, varsinainen toiminta sekä lopuksi sulkeminen ja pitkäaikainen jälkiseuranta. Turvallisuutta arvioidaan ja valvontaa ylläpidetään sekä kehitetään riskinhallintastrategioita sekä varautumissuunnitelmia ja ohjeita mahdollisten vuotojen varalta.

Esimerkki eurooppalaisesta toteutusmallista on Suomen Onkalo-loppusijoituslaitos Olkiluodossa. Sen suunnittelu ja rakentaminen on hoitanut Posiva Oy, ja luvituksesta sekä turvallisuusarvioinneista vastaa Säteilyturvakeskus (STUK) yhteistyössä muiden viranomaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Loppusijoitus perustuu laajoihin ympäristövaikutusten ja turvallisuusanalyysien tuloksiin sekä kansainvälisiin standardeihin ja ohjeisiin.

Haasteita ovat pitkän aikavälin turvallisuuden varmistaminen, epävarmuuden hallinta sekä läpinäkyvyys ja yleisön luottamus. Loppusijoitus on yleisesti pidetty turvallisena ja vastuullisena toimintatapana niille jätteille, joita ei voida kierrättää tai uudelleenkäyttää.