kaatopaikkojen

Kaatopaikat ovat jätteiden loppusijoituspaikkoja, joissa erilaiset jätteet jätetään pysyvästi sijoilleen. Suomessa kaatopaikat voivat olla kunnallisten tai yksityisten toimijoiden hallinnoimia ja ne palvelevat ennen kaikkea ei-hyödyntämiskelpoisien jätteiden loppusijoitusta, mukaan lukien yhdyskuntajäte, rakennus- ja purkujätteet sekä joissakin tapauksissa vaarallinen jäte. Kaatopaikkoja voidaan luokitella sen mukaan, mitä jätteitä niille osoitetaan, esimerkiksi yhdyskuntajäte-, rakennus- ja purkujätteen sekä vaarallisen jätteen loppusijoitusalueiksi.

Kaatopaikkojen suunnittelu ja toiminta perustuvat ympäristönsuojelulainsäädäntöön sekä EU-direktiiveihin. Toimintaa säädellään lupamenettelyllä, ja paikat varustetaan teknisillä ratkaisuilla kuten vedenpitävillä kerroksilla, jäteveden ja sadeveden keruujärjestelmillä sekä kaasujen keräys- ja käsittelyjärjestelmillä. Säädösten tavoitteena on suojata maaperä ja pohjavesi sekä vähentää ilmakehän päästöjä, erityisesti metaania.

Valvonta kuuluu viranomaisille, ja kaatopaikkojen jälkikäsittely sekä pitkäaikainen seuranta ovat yleisiä osa-alueita sulkutoimenpiteiden jälkeen. Viime vuosina kaatopaikkojen määrä on vähentynyt ja kierrätys- sekä energiakäyttöparannukset ovat lisänneet vaihtoehtoja loppusijoitukselle.