paperi

Paperi on ohut arkeiksi muodostuva materiaali, joka koostuu pääasiassa selluloosakuiduista. Kuidut voivat olla peräisin puusta, kierrätetystä paperista tai muista kasvikuiduista. Paperin ominaisuudet, kuten lujuus, läpikuultavuus, peittävyys ja pinta, riippuvat kuidun tyypistä, massan käsittelystä sekä lisäaineista. Paperin paino mitataan yleisesti grammoina neliömetriä kohden (gsm), ja käyttötarkoituksen mukaan erottuu kirjoitus- ja tulostuspaperi, toimistopaperi, pakkaus- ja kartonkipaperit sekä erikoispaperit.

Suurin osa paperista valmistetaan puupohjaisesta massasta. Kuidut erotetaan kemiallisesti tai mekaanisesti, massa hienonnetaan ja sekoitetaan veteen. Sitten se muodostaa jatkuvan arkin paperikoneen avulla, joka puristetaan, kuivataan ja kalenderoidaan. Tarvittaessa massa valkaistaan tai värjätään. Kierrätyskuiduista voidaan valmistaa uutta paperia deinkingin kautta.

Yleisimmät paperityypit ovat kirjoitus- ja tulostuspaperit, toimistopaperit sekä pakkaus- ja kartonkipaperit. Erikoispaperit kattavat muun muassa suodatin-, valokuva- sekä turvallisuuspaperit, joita käytetään virallisissa asiakirjoissa ja seteleissä.

Historiaan kuuluvat paperin keksintö Kiinassa noin 100-luvulla ja sen leviäminen islamilaisen maailman sekä Euroopan kautta keskiajalle. Massatuotantoa mahdollisti 1800-luvulla kehittynyt mekanisoitu papermaking, mikä johti suureen tuotantoon ja laajempiin käyttötarkoituksiin.

Ympäristöasiat huomioivat metsien kestävyys, veden ja energian kulutuksen sekä kierrätyksen. Kuidut voivat kiertää kierroksen useita kertoja, mutta jokainen kierto heikentää kuitujen rakennetta. Kierrätys sekä oikeudenmukainen raaka-ainehankinta tukevat kestävyyttä.