keksintö

Keksintö on uudenlainen ratkaisu, joka parantaa tapaa tehdä jokin asia, tuottaa uutta hyötyä tai ratkaisee ongelman. Keksintö voi olla laite, prosessi, menetelmä, järjestelmä tai ohjelmisto, jonka toteuttaminen on käytännössä mahdollista ja jolla on sovellettavuutta.

Sanan keksintö juontuu verbista keksittyä/ keksitä, joka tarkoittaa uuden idean tai ratkaisun keksimistä. Keksintö-sanaa on käytetty suomen kielessä ainakin 1800-luvulta lähtien. Etymologisesti kyse on toiminnasta, jossa luodaan tai keksitään jotain uutta.

Keksintöjen arvioinnissa korostuvat kolme yleistä kriteeriä: uutuus (ei ole aiemmin julkisesti tunnettu), keksinnällisyys (reitissä on selvästi uusi tekninen ratkaisu verrattuna aiempiin) ja teollinen sovellettavuus (voi olla käytännössä toteutettavissa teollisesti). Näiden perusteella keksintö voi olla patentoitavissa monissa oikeusjärjestelmissä.

Patentti on yleinen tapa suojata keksintöä. Se antaa keksijälle tai omistajalle yksinoikeudet käyttää, valmistaa ja myydä keksintöä tietyn ajan, vastineeksi julkisesta keksinnönpaljastuksesta. Hakuprosessi vaihtelee maittain, mutta se sisältää yleensä hakemuksen, tutkimuksen ja mahdollisen myöntämisen sekä keksinnön rajoitettua käyttöä rajoittavia oikeuksia.

Esimerkkejä keksinnöistä löytyy monilta aloilta, kuten elektroniikasta, lääketieteestä, energiatekniikasta ja materiaaleista. Keksintöjen kehitys kuuluu usein tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä yritysten ja tutkijoiden yhteistyöhön, ja ne ovat keskeinen osa innovaatiotoimintaa.