kierrätettävyyttä

Kierrätettävyys tarkoittaa tuotteen tai materiaalin kykyä palautua kiertoon siten, että sen komponentit voidaan erotella, käsitellä ja muokata uudelleen raaka-aineiksi tai uusiksi tuotteiksi. Kierrätettävyyden saavuttaminen riippuu sekä tuotteen suunnittelusta että keräys- ja kierrätysjärjestelmien toimivuudesta. Kierrätettävyydestä puhuttaessa erotetaan tekninen kierrätys (mekaaninen, kemiallinen), logistiset mahdollisuudet ja taloudellinen kysyntä.

Keskeisiä tekijöitä ovat materiaalien ja rakenteiden yhteensopivuus sekä mahdollisuus lajitella helposti ilman suuria sekoituksia. Likaantuminen ja sekoittuminen erilaisiin materiaaleihin heikentävät kierrätyksen laatua. Myös kierrätyslaitteiden tekninen kapasiteetti, puhtauden taso ja energian käyttö vaikuttavat. Toimiva kierrätysjärjestelmä vaatii sekä riittävän keräyksen että markkinoita kierrätyspaperille, muoville, metallille ja muille raaka-aineille.

Kierrätys ei aina ole sama kuin uudelleenkäyttö. Uudelleenkäyttö tarkoittaa tuotteen tai osan käyttöä uudessa tehtävässä ilman merkittävää käsittelyä, kun taas kierrätys palauttaa materiaaleina uutta raaka-ainetta. Joissain tapauksissa kierrätys johtaa downcyclingiin, jossa arvo vähenee.

Esimerkkejä kierrätettävyydestä ovat pakkaukset: voidaan suunnitella aineosat helposti erotettaviksi, esim. paperi, lasi ja metalli; elektroniikka voidaan suunnitella korjattavaksi ja kierrätettäväksi; rakentaminen: betoni, metallit ja kierrätyspaperista valmistetut tuotteet. Haasteet liittyvät monomateriaalisiin ja monikerroksisiin materiaaleihin sekä kansallisiin keräys- ja käsittelyresursseihin.

Sääntely ja standardointi vaikuttavat kierrätettävyyteen. EU:n pakkausdirektiivit sekä sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätys vaikuttavat merkittävästi kierrätyksen käytäntöihin. Suomessa kierrätys ja lajittelu toteutetaan julkisen jätehuollon sekä tuottajavastuun kautta, ja kierrätyksen laatuvaatimuksia seurataan sekä tilastoinnilla että tuotteiden merkinnöillä.