ekosysteemipohjaiset

Ekosysteemipohjaiset lähestymistavat ovat hallinnon ja suunnittelun periaatteita, joissa päätöksenteko pohjautuu kokonaisvaltaiseen ekosysteemin tilaan, rakenteeseen ja toimivuuteen. Tavoitteena on ylläpitää ekosysteemien kykyä tuottaa palveluita sekä turvata biodiversiteetti, palautumiskyky ja kestävä kehitys.

Keskeisiä piirteitä ovat kokonaisvaltainen ekosysteemilähtö, resilienssi, varovaisuus ja sopeutumiskyky sekä tutkimuksen, politiikan ja talouden integrointi. Hyödyntää moni- ja monitieteellistä osaamista sekä edellyttää sidosryhmien laajaa osallistumista sekä yhteistyötä useiden hallinto- ja toimialojen välillä.

Soveltamisala kattaa luonnonvarojen ja ympäristön hallinnan laajasti. Käytännössä se ilmenee kalastuksessa, metsätaloudessa, vedenhallinnassa, maankäytön suunnittelussa sekä rannikko- ja merialueiden hallinnassa, mutta myös kaupunkisuunnittelussa, ilmastonmuutoksen sopeutumisessa ja hiilinielujen turvaamisessa. Ekosysteemipalvelujen arvottaminen ja ekosysteemien toiminnan huomiointi ohjaavat päätöksiä.

Toteutus perustuu monitieteiseen tutkimukseen, erilaisten tietojen integrointiin, mallintamiseen sekä seuranta- ja arviointijärjestelmiin. Se edellyttää usein rahoituspuitteita, toimialarajat ylittävää yhteistyötä sekä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia sopeutustoimia.

Haasteita ovat ecosystemien monimutkaisuus, ristikkäiset intressit ja tavoitteiden yhteensovittaminen, tiedon ja kapasiteetin puute sekä rajat ylittävä yhteistyö. Lisäksi on tasapainotettava lyhyen aikavälin tarpeet pitkäaikaisen kestävyyden kanssa.

Kontekstissa ekosysteemipohjaiset liittyvät läheisesti biodiversiteetin suojeluun ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen sekä kestävän kehityksen politiikkoihin. Kansainvälisesti ne ovat osa CBD:n kaltaisia sopimuksia ja EU-tason toimenpiteitä, joissa korostuvat kestävä hallinta, sopeutuminen ja resilienssi merialueilla sekä maaseudulla. Esimerkkejä ovat meribiologinen ekosysteemipohjainen hallinta ja vihreä infrastruktuuri kaupunkialueilla.