ekosysteemipohjainen

Ekosysteemipohjainen lähestymistapa on päätöksenteon ja hallinnon tapa, jossa huomioidaan koko ekosysteemin toiminta, sen vuorovaikutukset ja ekosysteemipalvelut. Keskeisiä tavoitteita ovat palveluiden kestävä tarjonta sekä palautumiskyvyn säilyminen.

Pääpiirteitä ovat kokonaisvaltainen näkemys, pitkäjänteinen kestävyys, sidosryhmien osallistuminen sekä monitieteinen yhteistyö. Johtamisessa käytetään sopeutuvaa hallintaa, jossa suunnitelmia päivitetään uusien tietojen valossa. Ekosysteemit ovat monimutkaisia ja muuttuvia, joten päätöksiä tehdään riskien ja epävarmuuden hallinnan kautta.

Sovellusalueita ovat luonnonvarojen hallinta, ympäristönhoito sekä maankäytön ja vesistöjen suunnittelu. Esimerkkinä on merialueiden ekosysteemipohjainen hallinta (EBM). Myös kaupunki- ja alueiden suunnittelussa sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa sovelletaan ekosysteemipohjaisia periaatteita.

Edut: parempi riippuvien palveluiden turvaaminen, riskien tasapainoinen hallinta ja sopeutumiskyvyn lisääntyminen. Haasteita: tiedon puute tai epävarmuus, toiminnan koordinoinnin vaikeudet sekä taloudellisten tavoitteiden ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen.

Käytännössä ekosysteemipohjaisuus ohjaa politiikkaa kohti resilienssiä ja kestävää kehitystä sekä luonnonvarojen hallintaa. Se on noussut keskeiseksi lähestymistavaksi sekä luonnonvarojen hallinnassa että ympäristönsuojelussa sekä alueellisessa kehittämisessä.

---