ympäristönhoito

Ympäristönhoito on toimia ja käytäntöjä, joiden tarkoituksena on ylläpitää, suojella ja parantaa luonnon- ja ympäristöoloja tietyllä alueella. Se kattaa sekä maatalouden, metsätalouden, kaupunkialueiden että muun elinympäristön hoitamisen siten, että luonnon monimuotoisuus, vesistöjen ja maaperän kelpaavat olosuhteet sekä maisemallinen arvo säilyvät. Ympäristönhoito perustuu lainsäädäntöön sekä kestävyyskriteereihin, ja sitä toteutetaan sekä yksityisten toimijoiden että julkisen sektorin yhteistyönä.

Suomessa ympäristönhoito liittyy erityisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) määräyksiin sekä kansallisiin ympäristö- ja maataloutta koskeviin säädöksiin. CAP:n ympäristö- ja ilmastotoimet sekä maatalouden ympäristökorvaukset ohjaavat viljelijöitä toteuttamaan käytäntöjä, kuten ympäröivien viher- ja suojakaistojen ylläpitoa, veden laadun turvaavaa käytäntöjen soveltamista sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Alueellisesti ympäristönhoito voi sisältää metsien monimuotoisuuden tukemisen sekä maaseutuympäristön kestävän kehityksen edistämisen.

Keskeisiä käytäntöjä ovat esimerkiksi peltomarginaalien ja suojakaistojen ylläpito, viljelykierron monipuolistaminen, maan- ja vesistöjen suojeluun tähtäävät toimenpiteet sekä ravinne- ja torjunta-aineiden käytön hallinta. Metsätaloudessa ympäristönhoito voi sisältää vanhojen puiden ja lahopuun säilyttämisen sekä monimuotoisuuden tukemiseen tähtäävän metsämaan hoidon. Kaupunki- ja rakennettu ympäristö hyötyy vihersisäisistä vihersuunnitelmista, veden hallinnasta ja luonnon monimuotoisuuden tukemisesta.

Ympäristönhoitoa seurataan ja arvioidaan, ja sen tuloksia pyritään mittaamaan esimerkiksi vesistöjen tilan, maaperän hyvinvoinnin ja eliölajien muutosten kautta. Toteuttaminen vaatii paikallista räätälöintiä sekä sidosryhmien yhteistyötä maanomistajien, viranomaisten ja neuvontapalvelujen kanssa. Haasteina ovat muun muassa tuotannon ja ympäristön tasapainon saavuttaminen sekä riittävät resurssit ja pitkäjänteinen rahoitus.