palautumiskyvyn

Palautumiskyvyn käsite kuvaa elimistön ja mielen kykyä toipua rasituksesta sekä palautua kohti normaalia toimintaa mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti. Se kattaa fyysisen palautumisen, kuten lihas- ja energiatasojen palautumisen, sekä psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasot.

Fyysinen palautuminen sisältää sydän- ja verenkierto- sekä aineenvaihduntaprosessien normalisoitumisen, lihasten vaurioiden korjaantumisen ja energiavarastojen palautumisen. Osa palautumisesta on automaattista, ja se muuttuu yksilöllisesti sekä riippuu aiemmasta rasituksesta.

Mentaalinen ja autonominen palautuminen ovat myös osa palautumiskykyä. Keskeisiä tekijöitä ovat uni, ravitsemus, nesteytys, stressi sekä harjoittelun määrä ja laatu, mutta myös sairaudet ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat. Palautumista tukevat käytännöt ovat riittävä lepo, palautusruokavalio, stressinhallinta ja säännöllinen uni.

Mittaaminen tapahtuu sekä objektiivisten mittareiden että subjektiivisten arvioiden avulla. Esimerkkejä ovat sykevasteen palautuminen (HRR), sydämen sykevälivaihtelun mittaaminen (HRV), lepo-unen määrä sekä palautumisen tilaa kuvaavat kyselyt. Arviot voivat liittyä myös suorituskykyyn ja toisinaan tuleviin rasitusvasteisiin.

Palautumiskyky on olennaista harjoittelun suunnittelussa, palautusstrategioiden räätälöinnissä sekä kuntoutuksessa ja stressinhallinnassa. Sen avulla voidaan optimoida suorituskyky ja vähentää ylikuormituksen riskejä.