Vedenmenetystä

Vedenmenetys tarkoittaa elimistön vesimäärän vähenemistä suhteessa sen tarpeisiin, jolloin nestetasapaino häiriintyy. Se voi olla tilapäinen tai vakavampi, ja se syntyy, kun nesteen hinta−/kulutus ei vastaa kehon tarpeita. Vedenmenetystä käytetään kuvaamaan sekä nesteytystä koskevia puutteita että kehon menetettyä nestettä.

Syy ja mekanismi. Veden menetystä voi aiheuttaa sekä insensible loss kuten veden haihtuminen ihon ja hengityksen kautta että sensible loss kuten virtsa, hikoilu, oksentelu ja ripuli. Tämän lisäksi sairaudet tai lääkkeet voivat lisätä nestehäviötä tai heikentää nesteen saantia. Tämän seurauksena veren natriumpitoisuus voi muuttua, ja elimistö pyrkii korjaamaan tasapainoa säätelemällä virtsan eritystä ja janon tuntoa.

Säätely ja osatekijät. Nestetasapainoa säätelevät hypotalamus-hypofyysinADH-järjestelmä sekä reniini-angiotensiin-aldosterooni‑järjestelmä. Janon tunne ohjaa nesteytyksen saatavuutta, ja munuaiset säätävät veden takaisinottoa sekä elektrolyyttitasapainoa.

Oireet ja riskiryhmät. Lievä vedenmenetys ilmenee yleensä juomisen lisääntymisen tai suun kuivumisena. Keskivaikea ja vakava vedenmenetys aiheuttavat päänsärkyä, huimausta, väsymystä, nopeaa sykettä ja mahdollisesti tajunnan muutoksia. Riskiryhmiä ovat vanhukset, pienet lapset sekä sairastuneet, joilla on kroonisia aloittavia tekijöitä tai akuuttia sairautta kuten ripulia tai oksentelua.

diagnoosi ja hoito. Diagnosissa arvioidaan nestetasapainon merkkitunnukset, fyysinen tutkimus sekä laboratorioarvot kuten elektrolyytit ja kreatiniini. Hoito perustuu nesteytykseen, suun kautta annettaviin nesteisiin tai nesteytystä tarvittaessa laskimoon, sekä elektrolyyttien tasapainon korjaamiseen.

Ehkäisy. Riittävä juominen erityisesti kuumalla säällä, liikunnan yhteydessä sekä sairauksien aikana on tärkeää. Tärkeää on tunnistaa riskit ja reagoida varhaisessa vaiheessa.