Säätely

Säätely on termi, jota käytetään kuvaamaan julkisen vallan sääntöjen ja menettelyjen kokonaisuutta, jonka avulla yhteiskunnan toimijoiden käytöstä ohjataan, rajoitetaan tai edistetään. Säätelyn tavoitteena on turvata turvallisuus, terveys, oikeudenmukaisuus ja yleinen hyvinvointi sekä varmistaa markkinoiden toimivuus ja kilpailu.

Se muodostuu lainsäädännöstä, säädöksistä, standardeista, lisensoinnista ja luvista sekä valvonta- ja seuraamusjärjestelmistä. Sääntöjä voidaan toteuttaa sekä preskriptiivisesti että tulos- tai suoritusperusteisesti, ja niitä täydennetään usein taloudellisilla ohjauskeinoilla kuten veroilla, kannustimilla tai päästöoikeuksilla. Ennen uuden säännöksen antamista tehtävillä vaikutusarvioinneilla analysoidaan kustannukset, hyödyt ja vaihtoehdot.

Keskeisiä säätelynaloja ovat taloudellinen säätely, joka vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen ja pääsyyn palveluihin; sosiaalinen säätely, joka näkyy esimerkiksi työlainsäädännössä, kuluttajaoikeudessa ja työturvallisuudessa; ympäristön säätely, joka rajoittaa pilaantumista ja resurssien käyttöä; sekä finanssisääntely ja tietosuoja- sekä digitaalinen sääntely.

Viranomaiset voivat toimia itsenäisinä sääntelyvirastoina tai osana ministeriöitä. Kansainväliset ja EU-tasoiset standardit ja säädökset vaikuttavat usein kotimaisiin käytäntöihin. Vaikuttavuus riippuu sääntelyn laadusta, toteutuksesta, valvonnasta ja viranomaisten resursseista.

Keskusteluun liittyy usein kysymys sääntelyn tasapainosta: tehokkuuden ja innovaation sekä suojan ja byrokratian välillä, sekä sekä sääntelyn kestävän kehityksen ja hyväksyttävän kustannustason varmistamisesta. Säätelyjärjestelmä kehittyy jatkuvasti vastaamaan teknologian ja talouden muutoksia.