oksentelua

Oksentelua on ruuansulatuskanavan sisällön tahdosta riippumaton tyhjentäminen suun kautta. Oksentelun aikana tukisignaali välittyy oksentelukeskukseen aivojen medullassa, ja siihen vaikuttavat sekä kemoreseptorikeskus että vestibulaarinen järjestelmä, suoliston ärsytys sekä stressi. Pahoinvointi ja retkitys voivat seurata ennen varsinaista oksentelua.

Yleisimmät syyt ovat infektiot ja gastroenteriitti, ruokamyrkytys, raskaus (raskauspahoinvointi ja hyperemesis), lääke- tai alkoholin haittavaikutukset, migreeni sekä liikenteen- tai merisairauden kaltaiset liikkeestä johtuvat pahoinvoinnin tilat. Oksentelua voi esiintyä myös vakavien sairauksien yhteydessä, kuten sisäelinten tulehduksissa, aivoperäisissä sairauksissa tai höllyneessä tasapainossa.

Oireisiin kuuluu pahoinvointi, syljeneritys, retkitys sekä yleinen heikotus; joissakin tapauksissa vatsakipu, kuume ja nestehukan merkit voivat olla läsnä. Oksentelu voi johtaa nestehukkaan ja elektrolyyttitasapainon järkkyyn, ja harvinaisissa tapauksissa voi kehittyä aspiraatiopneumonia.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, fyysiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. Tärkeintä on selvittää oksentelun taustatekijä ja mahdollinen nestehukka.

Hoito kohdennetaan syyn mukaan. Yleisiä keinoja ovat suonensisäinen tai suun kautta tapahtuva nesteytys, pienet, säännölliset ateriat sekä liikapahoinvoinnin hoito antiemeeteilla, joiden valinta riippuu potilaan iästä, raskauden tilanteesta ja muista sairauksista. Lievissä tapauksissa ohjeena voivat olla juominen pienissä mutta toistuvissa annoksissa ja mahdollisten ärsykkeiden välttäminen. Oksentelua tulisi hakeutua hoitoon, jos se jatkuu yli 24–48 tuntia aikuisilla, esiintyy verisiä oksennuksia, äkillinen voimakas vatsakipu tai merkittävä nestehukka, tai jos kyseessä on lapsi, vanhus tai raskaus.