elektrolyyttien

Elektrolyytti on aine, joka liuetessaan nesteeseen muodostaa ioneja ja johtaa sähköä. Elektrolyyttejä on sekä vahvoja että heikkoja: vahvat elektrolyytit dissosioituvat täydellisesti (esim. natriumkloridi NaCl, suolahappo HCl, rikkihappo H2SO4), kun taas heikot elektrolyytit dissosioituvat osittain (esim. etikkahappo CH3COOH, ammoniakki NH3).

Biologisessa ja lääketieteellisessä kontekstissa elektrolyyttejä ovat natrium Na+, kalium K+, kalsium Ca2+, magnesium Mg2+, kloridi Cl−, hydrogencarbonattaatti HCO3− ja fosfaatti PO4 3−, ja ne ylläpitävät nestetasapainoa, solujen sisä- ja ulkokuoren toimintaa sekä verenpaineita. Ne osallistuvat hermo- ja lihasaktiviteettiin sekä kehon pH-tasapainon säätelyyn.

Lääketieteessä elektrolyyttejä annetaan tilanteissa, joissa neste- tai elektrolyyttitasapaino on häiriintynyt, esimerkiksi nestevajauksissa, oksentelun tai ripulin jälkeen. Tavallisimmat suonensisäiset liuokset ovat natriumkloridi 0,9 prosenttia (normaalisuola) sekä Ringerin liuokset, jotka täydentävät Na+, K+, Ca2+ ja muita ioneja.

Teollisuudessa elektrolyyttejä käytetään sähkökemiallisissa prosesseissa kuten elektrolyysissä ja akkujen toiminnassa. Vesiliuokset ja sulaneet suolat toimittavat ioneja, jotka mahdollistavat sähkönjohtavuuden ja kemiallisen reaktion. Esimerkkejä ovat sovellukset sekä tuotannossa että tutkimuksessa.

Turvallisuus ja ympäristö huomioivat elektrolyyttien kemiallisen reaktiivisuuden, korroosion ja tulipalovaaran sekä pitoisuudet. Kullekin elektrolyytin luokalle on annettu käsittely- ja varastointiohjeita sekä asianmukaiset hävitysmenetelmät.