rikkihappo

Rikkihappo, kemialliselta symboliltaan H2SO4, on vahva diprotinen rikkihapon muodostama aine. Väritön, erittäin viskoosi ja hygroskooppinen neste, joka imeytyy nopeasti vesihöyryä. Se on yksi teollisuuden tärkeimmistä hapoista ja vesiliuoksena erittäin voimakkaasti hapan; laajasti käytetty sekä suolan että orgaanisten yhdisteiden käsittelyssä. Puhdas rikkihappo on haju- ja mauttomana yleisesti viskoa ja säilyy varsin hyvin ei-reaktiivisessa tilassa, mutta laimennettaessa reaktiolämpö on huomattava.

Valmistus ja olomuotojen hallinta: Rikkihappo tuotetaan pääasiassa kontakti-prosessissa, jossa rikki muutetaan rikkioksidiksi (SO2 → SO3) catalysoidun reaktion kautta ja lopulta SO3 liuotetaan rikkihappoon muodostamaan H2SO4. Oleumiksi kutsutaan seosta, jossa SO3 on liitetty rikkihappoon; sitä voidaan laimentaa veden kanssa tietyin määrityksin. Tämän seurauksena syntyy korkeasti pitoista rikkihappoa, jota käytetään teollisuudessa eri sovelluksiin. Rikkihappo on huolellisesti varastoitava, sillä se reagoi voimakkaasti veden kanssa aiheuttaen eksotermisen reaktion.

Käyttökohteet: Rikkihappo on keskeinen raaka-aine lannoitteiden valmistuksessa, erityisesti kivennäis- ja fosfaattilannoitteiden tuotannossa. Sitä käytetään myös metallinkäsittelyssä, tieteellisissä ja teollisissa prosesseissa sekä akkukäyttöisissä lyijyakkuissa (akkuhappo) noin 30–35 prosentin konsentraatiossa. Lisäksi sitä käytetään puhdistuksessa, kiillottamisessa ja eri kemiallisissa synteeseissä sekä öljy- ja soijateollisuudessa.

Turvallisuus ja käsittely: Rikkihappo on erittäin syövyttävä ja aiheuttaa vakavia palovammoja iholla ja silmissä sekä ärsyttää hengitysteitä. Laimennettaessa siihen liittyy voimakas eksoterminen reaktio, siksi nestettä lisätään aina varoen ja veteen, ei päinvastoin. Holkissa käytetään suojavarusteita, kuten suojalaseja, käsineitä ja suojavaatetusta. Varastointi on tehtävä korroosionkestävissäsäiliöissä ja hyvin ilmastoidussa tilassa, poissa orgaanisten aineiden ja epäpuhtauksien ulottuvilta.