fosfaattilannoitteiden

Fosfaattilannoitteet ovat lannoitteita, jotka toimittavat kasveille ensisijaisesti fosforia (P). Fosfori on kasvien solujen energian siirrossa sekä juuristön ja kukinnan kehityksessä keskeinen makro-ennuste, joten P–puute voi näkyä hidastuneena kasvuna, huonompina satoon ja heikentynyt itävyys.

Tyypillisiä fosfaattilannoitteita ovat sekä helposti liukenevia että hieman vähemmän liukenevia tuotteita. Esimerkiksi monoammoniumfosfaatti MAP ja diammoniumfosfaatti DAP sekä tri-kalsiumfosfaatti TSP ovat yleisesti käytettyjä lannoitteita, jotka tehostavat fosforin saatavuutta kasveille. Lisäksi käytetään kivifosfaattia sekä osittain happamalla käsittelyllä (PAPR) käsiteltyjä kivifosfaatteja, jotka parantavat liukoisuutta. Fosfaattilannoitteet voivat sisältää myös muita eläviä aineita, kuten typpeä, jolloin ne toimivat moniosa lannoitteina (esimerkiksi N-P-kaksoislannoitteet).

Käyttö ja soveltaminen perustuvat maan P-tilanteen ja kasvilajin tarpeisiin. Fosforin saatavuus riippuu maan pH-arvosta: happamissa maissa P sitoutuu erilaisiin Al- ja Fe-yhdisteisiin, lievästi emäksisissä maissa taas kalsiumyhdisteisiin, mikä vaikuttaa liukoisuuteen ja hyötyyn. Fosfaattivalintaa ohjaavat maaperä- ja kasvitestaus sekä viljelykasvin ruokintasuositukset.

Ympäristö- ja kestävyyskysymykset huomioivat fosforin kierrätyksen ja käytön tehokkuuden. Liiallinen fosforin pääsy vesistöihin voi aiheuttaa rehevöitymistä. Fossifosfaattien tuotanto on energiaintensiivistä ja raaka-aineet ovat rajallinen resurssi, mikä on johtanut tutkimukseen kierrätyksestä ja paremmasta käyttötehokkuudesta.