rikkihapon

Rikkihappo (kemiallinen kaava H2SO4) on vahva epäorgaaninen mineraalihappo. Se on väritön tai kellertävän kirkas, viskoosi neste, erittäin hygroskooppinen ja tiheydeltään noin 1,84 g/cm3 aikuiskontrollissa. Konentraatioissa se toimii erittäin voimakkaana happona; ensimmäinen dissosiaatio on voimakas ja toinen dissosiaatio on heikompi, mutta silti vahva. Kuumissa, veden kanssa muodostuu vahva ja kuumottava liuos.

Rikkihappo on sekä vahva happo että dehydrator: se reagoi veden kanssa voimakkaasti vapauttaen suuria määriä lämpöä, ja se pystyy poistamaan vettä orgaanisista yhdisteistä sekä hiilihydraateista. Se reagoi metallien kanssa muodostaen sulfaatteja ja vetyä, ja sitä käytetään puhdistukseen, kiillotukseen sekä erilaisten kemiallisten reaktioiden katalyyttinä. Konentraatioissa se voi olla erittäin syövyttävää kudoksille ja materiaaleille.

Teollinen tuotanto perustuu suurelta osin kontaktiprosessiin: rikkidioksidi (SO2) hapetetaan tuloksena rikkitoksi (SO3) katalyytillä, tyypillisesti V2O5:n avulla, korkeissa lämpötiloissa. SO3 liuotetaan veteen muodostaen rikkihappoa, ja tuloksena syntyy tavallinen tiivistetty rikkihappo. Aikaisemmin käytössä ollut lehtipuristusprosessi (lead chamber process) on nykyään harvinaisempi. Prosessi tuottaa rikkihappoa useisiin teollisiin sovelluksiin.

Käyttökohteita ovat muun muassa lannoitteiden valmistus (fosfaattien käsittely ja ammoniumsulfaatin tuotanto), metallien puhdistus ja kiillotus (picking/etching sekä happopesut), sekä akkuihin liittyvät elektrolyytit (lyijyakut). Rikkihappoa käytetään myös kemianteollisuudessa sekä öljyteollisuudessa catalyyttisten reaktioiden säätöön ja organisten yhdisteiden valmistukseen. Turvallisuus ja varastointi ovat olennaisia: rikkihappo on erittäin syövyttävä, ja sen kanssa tulee noudattaa asianmukaisia suojavarusteita sekä varastointia erillään vettä, orgaanisia materiaaleja ja helposti reagoivia aineita. Käsittely on tehtävä pieniaskelisesti, ja veden lisääminen happoon on tehtävä hitaasti ja hallitusti.