nestetasapainoa

Nestetasapaino tarkoittaa kehon nesteiden saannin ja poistuman välistä tasapainoa. Se vaikuttaa veren tilavuuteen, solujen toimintaan sekä kudosten kosteuden tasapainoon. Nestettä on sekä solujen sisällä (intracellulaarinen tila) että ulkoisissa tiloissa (extracellulaarinen tila), johon kuuluu veriplasma ja kudosten välissä oleva neste. Tasapainon ylläpito perustuu osmolaliteettiin sekä veren tilavuuteen liittyviinpaineisiin; pienetkin muutokset voivat vaikuttaa solujen toimintaan ja verenkiertoon.

Säätely perustuu useisiin mekanismeihin. Janon tunne ja osmoreseptorit hypothalamuksessa aktivoivat nesteiden ottoa. Antidiureettinen hormoni ADH (vasopressiini) lisää veden takaisinottoa munuaisissa, mikä pienentää virtsan määrää. Aldosterooni säätelee natriumin takaisinottoa munuaisissa, mikä vaikuttaa veden kiertoon kehon sisällä. Natriureettiset peptidit (ANP, BNP) edistävät natriumin ja veden poistumista.

Seuranta ja arviointi: nestetasapainoa seurataan nesteen saannin ja poistuman kirjaamisella, kehon painon muutoksilla sekä virtsan erityksellä. Laboratoriokokeet voivat sisältää veren natriumin ja osmolaliteetin sekä kreatiniini- ja BUN-arvot. Virtsan natriumpitoisuus ja eritys antavat lisäinformaatiota tilan syystä.

Häiriöt: hypovolemia eli tilavuusvaje johtaa verenkierron tilavuuden vähenemiseen ja mahdolliseen verenpaineen laskuun. Hypervoemia eli nestemäärän kertymä aiheuttaa turvotusta ja voi johtaa keuhkoedemaan. Elektrolyyttihäiriöt, kuten natriumpitoisuuksien poikkeamat, voivat pahentaa tilaa.

Hoito: hoito kohdistuu taustasyyn mukaan. Tilavuuden vähentyessä annetaan nesteitä tai suonensisäisiä liuoksia; hypervoemian hallinnassa voidaan rajoittaa nesteytystä ja käyttää diureetteja. Nestetasapainon säännöllinen monitorointi on tärkeää erityisesti munuaisten, sydämen tai maksan sairauksissa.