kertymä
Kertymä on suomenkielinen substantiivi, jolla tarkoitetaan massaa tai kerrosta, joka on kertynyt ajan kuluessa aineen kasaantumisesta. Sanaa käytetään sekä konkreettisissa että abstrakteissa yhteyksissä kuvattaessa toistuvaa lisäystä, olipa kyseessä luonnon prosessi, biologinen ilmiö tai arkinen huomio pölyn ja lian kertymästä.
Etymologisesti kertymä on johdettu verbistä kertyä, joka merkitsee tavaran kerääntymistä tai kasaantumista; -mä on virallinen noun-suffix,
Käyttökonteksteja on lukuisia:
- Geologiassa ja ympäristötieteissä kertymä viittaa aineksen kerrostumaan tai sedimentaation tuloksena syntyvään massaan, kuten mineraalisen aineksen muodostamaan
- Biologiassa ja lääketieteessä kertymä voi tarkoittaa kudos- tai eritekerrostumaa, joka on kehittynyt ajan saatossa sairauden, vanhenemisen
- Arkikielessä kertymä kuvaa puhdistettavaa tai siivottavaa: pölyn, lian tai roskien kertymää pinoksi tai kerrokseksi.
Kielitasolla sana on neutraali ja kuvaa yleensä prosessia, ei arvolatausta. Sanoilla on taipumus esiintyä sekä yksikössä