Arkikielessä

Arkikielessä on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan kielen käyttöä arjessa epämuodollisessa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Se viittaa tavalliseen puheeseen ja vuorovaikutukseen, jossa ilmaisut ovat käytännöllisiä ja vähemmän virallisia kuin kirjakielessä.

Etymologia ja luonne: Arkikieli muodostuu sanasta arkikieli + -ssä, adessiivinen sijamuoto. Arkikieli sijoittuu kielirekisterin tasolle kirjakielen ja puhekielen väliin. Siihen kuuluu yleisiä puhekielen piirteitä sekä huomioitavaa alueellista ja sosiaalista variaatiota, mutta sen päämääränä on ymmärrettävyys ja soveltuvuus arjen kommunikaatioon. Arkikieleen voi sisältyä slangia tai rajoitettua alueellista vaihtelua, mutta se ei ole yhtä läpitunkevan epämuodollinen kuin puhekieli.

Käyttö: Arkikielessä-sanaa käytetään, kun halutaan kuvata ilmaisun, selityksen tai termin esittämistä tavalliselle yleisölle ymmärrettävässä muodossa. Sitä käytetään sekä kielitieteellisessä kirjoituksessa että journalismissa ja opetuksessa, kun tavoitteena on tehdä asiasta helposti lähestyttävä ja vakiintua yleiskäyttöön. Arkikielen kuvailu auttaa erottamaan, mitkä ilmaukset ovat tarkoitettu laajalle yleisölle ja mitkä painottavat muodollisuutta tai erikoissanastoa.

Se liittyy kirjakieleen, puhekieleen ja yleiskieleen osana laajempaa kielirekisterikarttaa. Arkikielen piirteisiin kuuluu usein käytännön ja kuuntelevuuden korostaminen sekä tilannesidonnaiset, epämuodolliset ilmaisut.