oksentelu

Oksentelu tarkoittaa tahatonta palautuvien mahla- ja mahalaukun sisällösten työntymistä suun kautta ulos. Oksentelu on osa kehon suojaavaa refleksiä, jota säätelevät oksentelukeskus aivorungossa yhdessä area postrema-alueen ja vestibulaarisen järjestelmän sekä GI-ärsykkeiden kanssa. Prosessi alkaa yleensä pahoinvoinnista, jota seuraa voimakas vatsan ja vatsalihasten supistuminen sekä alaslasketun ruokatorven sulkijalihaksen avautuminen.

Tavallisimmat syyt oksenteluun ovat infektiot ja ruokamyrkytykset, raskaus (varsinkin ensimmäinen kolmannes), liikenne- ja matkapahoinvointi sekä lääkkeet tai alkoholi. Harvemmissa tapauksissa oksentelu johtuu vatsan tai suoliston tulehduksista, aineenvaihdunnan häiriöistä, migreenistä, aivoperäisistä syistä tai vakavasta nestehukasta. Oksentelua voi esiintyä myös psyykkisen stressin tai ahdistuksen yhteydessä.

Oireisiin kuuluu pahoinvointi, syljen erityksen lisääntyminen, retkahduksentapainen taivuttelu ja voimakas yritys oksentaa. Taustalla voi olla vatsakipu, kuume, huimaus tai yleinen heikkous. Oireet ja niiden kesto sekä mahdolliset veriset oksennukset tai vatsakipu voivat viitata vakavampaan tilaan, jolloin tulee hakeutua terveydenhuoltoon.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja fyysiseen tutkimukseen. Tarpeen mukaan voidaan tehdä raskaustesti, verikokeita, virtsatutkimus sekä tarvittaessa kuvantamistutkimuksia tai suoliston tutkimuksia. Vakavien oireiden yhteydessä tai pitkäaikaisen oksentelun yhteydessä hoito on aloitettava sairaalassa.

Hoito keskittyy nesteytykseen ja oireiden hallintaan. Suonensisäinen tai suun kautta annettava nesteytys sekä elektrolyyttien tasapainon palauttaminen ovat keskeisiä. Oksennusta helpottamaan voidaan käyttää antiemettejä (esim. ondansetron tai metoklopramidi). Ruokavalio voidaan aloittaa pieniä, helposti sulavia paloja vähitellen. Oksentelun pitkäaikaisuus tai toistuvuus vaatii lääketieteellistä arviointia, jotta taustalla oleva syy voidaan hoitaa.

Ennuste on yleisesti hyvä, jos ongelma on lievä ja ohimenevä. Pitkäkestoiseen oksenteluun, toistuvaan ja verenoksennukseen sekä kokemuksiin korkea kuumeeseen tulee hakeutua arvioon. Ennaltaehkäisyä parhaiden käytäntöjen, kuten hyvän käsihygienian, ruoka- ja vesiturvallisuuden sekä lääkitysten oikean käytön, avulla voidaan vähentää riskejä.