migreenistä

Migreeni on yleinen neurologinen sairaus, jolle on ominaista toistuvat päänsärkykohtaukset sekä muita oireita. Kohtaukset ovat usein toistuvia ja voivat kestää muutamasta tunnista useaan päivään. Niihin liittyy usein pahoinvointia tai oksentelua sekä valonarkuutta ja äänienarkuutta. Oireisiin voi liittyä myös auraa, joka ennen kohtauksen alkua antaa näkö- tai puhehäiriöitä.

Tyypillinen migreenikohtaus on toispuolinen, pulsoiva kipu, johon voi liittyä pahoinvointia, oksentelua sekä herkkyyttä valo- ja äänille. Aura voi ilmetä näköhäiriöinä, kuten vilkkuvina valonpilkkuina, sumentuneena näkökenttänä tai puhevaikeuksina.

Taustalla on sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Laukaisevia tekijöitä voivat olla stressi, univaje, hormonaaliset muutokset, tietyt ruoka-aineet ja säämuutokset. Migreeni voidaan luokitella episodiseksi tai krooniseksi: episodinen migreeni esiintyy satunnaisesti, kun taas krooninen migreeni tarkoittaa vähintään 15 migreeniä päivässä kuukaudessa kolmen kuukauden ajan.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja oireisiin; erikoistapauksissa voidaan käyttää kuvantamistutkimuksia muiden syiden poissulkemiseksi. Tutkimukset eivät yleensä ole tarpeen oireiden perusteella.

Hoidon pääpiirteet ovat akuutti- ja ennaltaehkäisevä hoito. Akuuttihoitoon kuuluu kipulääkitys kuten parasetamoli tai NSAID sekä migreeniin tarkoitettu triptaani. Ennaltaehkäisevä hoito aloitetaan, kun kohtauksia esiintyy usein tai ne ovat hankalia hallita. Käytettyjä lääkkeitä ovat beetasalpaajat (esim. propranolol), antiepileptiset (topiramaatti), CGRP-vasta-aineet (esim. erenumab, fremanezumab). Kroonisen migreenin tapauksessa voidaan harkita botuliinitoksiini-injektioita. Tärkeää on lisäksi elämäntapamuutokset: säännöllinen unirytmi, riittävä nesteytys, tasaiset ruokailut sekä laukaisijoiden ja stressin hallinta.

Migreeni on pitkäaikainen sairaus, jonka vaikutukset voivat vaihdella. Oikea hoito ja elämäntapamuutokset auttavat usein hallitsemaan kohtauksia ja parantamaan toimintakykyä.