neurologinen

Neurologinen on adjektiivi, joka kuvaa keskushermostoon (aivot, selkäydin) sekä ääreishermostoon liittyviä toimintoja ja niiden sairauksia. Termiä käytetään sekä kliinisessä että tieteellisessä kontekstissa. Neurologia on lääketieteen erikoisala, joka keskittyy neurologisten oireiden tutkimiseen, diagnosointiin ja hoitoon.

Yleisimmät neurologiset sairaudet kuuluvat aivoverenkiertohäiriöihin (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto), migreeniin sekä muihin päänsärkyihin, epilepsiaan ja neurodegeneratiivisiin sairauksiin kuten Parkinsonin tautiin sekä Alzheimerin tautiin. Lisäksi huomioidaan perifeeriset hermosairaudet, kuten neuropatiaprosessit, sekä lihas- ja liikehäiriöihin liittyvät tilat kuten avai ALS sekä myasthenia gravis. Myös multippeliskleroosi (MS) on keskeinen neurologinen sairaus.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin ja neurologiseen tutkimukseen sekä kuvantamiseen ja muiden tutkimusten tukeen. Yleisimpiä menetelmiä ovat magneetti- tai tietokonetomografia (MRI ja CT), neurofysiologiset kokeet (EEG, EMG) sekä tarvittaessa likvoritutkimukset ja laboratorioarvot, jotka auttavat taustatekijöiden selvittämisessä.

Hoito on sairaus- ja yksilöllistä. Se voi sisältää lääkitystä kouristusten, kivun, verenkierron tai motorisen toiminnan tukemiksi, sekä kuntoutusta kuten fysioterapiaa ja toimintaterapiaa. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita kirurgisia toimenpiteitä aivokasvaimien, verisuonimuutosten tai selkäydinraporttien hoitamiseksi. Ennuste ja hoitovaste vaihtelevat suuresti sairauden mukaan. Neurologian tutkimus ja hoito kehittyvät jatkuvasti erityisesti neuroimagingin, neurofysiologian ja uusien terapioiden myötä.