neurofysiologiset

Neurofysiologiset tutkimukset ovat hermoston sähköistä toimintaa ja siihen liittyviä fysiologisia ilmiöitä koskeva ala, joka yhdistää fysiologian, bioelektroniikan ja kliinisen neurologian. Niiden tavoitteena on kartoittaa keskushermoston, aivojen, selkäytimen sekä perifeerisen hermoston toimintaa sekä havaita poikkeavuuksia, jotka voivat selittää potilaan oireita tai taudin kulkua. Tutkimukset voivat olla kliinisiä tai tutkimuksellisia, ja ne voidaan suorittaa potilaalle ei-invasiivisesti tai invasivisti.

Merkittävimmät neurofysiologiset menetelmät ovat EEG, EMG ja hermonjohtumisen tutkimukset NCV sekä erilaiset evokoidut potentiaalit. EEG mittaa aivokäyrien sähköistä aktiivisuutta ja soveltuu muun muassa epilepsian diagnosointiin sekä aivotoiminnan arviointiin eri tiloissa. EMG ja NCV arvioivat lihas- ja hermosäikeiden toimintaa ja ovat keskeisiä neuropatioiden sekä myasthenian kaltaisten sairauksien tutkimuksessa. Evokoidut potentiaalit, kuten somaattiset, kuuloiset ja visuaaliset, mittaavat hermoston vasteita ärsykkeisiin ja voivat auttaa sairauksien paikallistamisessa ja luokittelussa.

Neurofysiologiset tutkimukset tukevat myös leikkausten, anestesian ja tehohoidon turvallisuutta sekä edistävät neurorehabilitaatiota ja kliinistä tutkimusta. Tulokset tulkitaan kliinisen kuvan, fysiologisten normien ja tilastollisen analyysin avulla. Kliininen käyttö edellyttää laitteen asianmukaista kalibrointia, koulutettua henkilöstöä ja potilaan suostumusta sekä huolellista eettistä arviointia.

Tulevina suuntauksina korostuvat kehittyneet mittausmenetelmät, yhdistelmämallit ja tietojenkäsittely, jotka voivat parantaa herkkyyttä ja spesifisyyttä sekä laajentaa neurofysiologian sovelluksia.