magneetti

Magneetti on aine, joka tuottaa magneettikentän ja jolla on magnetoituminen. Sen magnetoituminen voi olla pysyvää tai tilapäistä, ja se ilmenee erityisesti magneettien välisessä vuorovaikutuksessa sekä magneettisten materiaalien reaktioissa. Magneettikenttä ilmenee kahdesta navasta, pohjoisesta ja eteläisestä, ja se vaikuttaa toisiin magneetteihin sekä magneettisiin materiaaleihin.

Magnetoituminen perustuu elektronien spinin ja kiertoliikkeen yhteisvaikutukseen. Ferromagneettiset materiaalit muodostavat pienoisalueita, magnetiset domainit, joiden magneettiset hetket voivat asettua samaan suuntaan. Ulkoinen kenttä saa nämä alueet laajenemaan yhteiseen suuntaan. Pysyvät magneetit säilyttävät magneettinsa useimmiten, mutta korkeassa lämpötilassa tai iskussa magnetointi voi heikentyä tai hävitä.

Pysyviä magneetteja ovat yleisimmät materiaalit kuten NdFeB (neodyymi-iron-bor), SmCo (samarium-koboltti), ferriite ja AlNiCo-seokset. Ne eroavat toisistaan voimakkuudessa, lämpötilakestävyydessä ja käytännön sovelluksissa tarvittavassa paluulääkkeessä. Elektromagneetit taas koostuvat käämityksestä, jonka ympärillä on rautainen ydin; sähkövirta luo magneettikentän, ja kenttä on kytkettävissä pois päältä tai säädettävissä.

Sovelluksia ovat sähkömoottorit ja generaattorit, muuntajat sekä magnettinen tallennus, sensorit ja terveydenhuollon laitteet kuten MRI. Suurten magneettien käsittely vaatii varovaisuutta, sillä ne voivat tarttua teräksisiin esineisiin ja häiritä muita laitteita.