valonarkuutta

Valonarkkuus on yleistermi, jolla tarkoitetaan sitä, kuinka voimakkaasti jokin tila, olento tai laite reagoi valoon. Se kattaa sekä biologisen valonherkkyyden että teknisen valon havaitsemisen herkkyyden. Biologisessa mielessä valonarkkuus viittaa erityisesti valolle altistumisen aiheuttamaan epämukavuuteen, silmien ärsytykseen tai päänsärkyyn, kun valo on kirkasta tai voimakasta. Tämä voi ilmetä esimerkiksi migreenin yhteydessä, silmäsairauksien yhteydessä tai muun sairauden oireena. Pieni määrä valonarkkuutta on normaalia, mutta voimakas valonarkkuus voi vaatia ympäristön valaistuksen säätämistä ja lääkärin tai optikon arviota.

Teknisessä kontekstissa valonarkkuus kuvaa valon havaitsemisen herkkyyttä laitteessa. Fotodetektorit, kuten fotodiodit, CMOS- ja CCD-anturit sekä muut valokennot, määritellään ominaisuuksilla kuten responsivity (A/W), kvanttituottavuus sekä spektrinen vaste. Laite voi olla erityisen herkkä tietyille aallonpituuksille ja sen suorituskyky arvioidaan myös lineaarisuuden, dynamiikan ja signaali-kohinasuhteen perusteella. Käytännössä valonarkkuus vaikuttaa kuvanlaatuun, mittaustarkkuuteen sekä järjestelmän kykyyn reagoida valon muutoksiin.

Sovellukset ulottuvat kameroista ja turvajärjestelmistä ympäristön monitorointiin ja lääketieteellisiin laitteisiin. Yleisesti valonarkkuuden hallinta ja ymmärrys auttavat suunnittelemaan sekä käyttäjäkokemusta että mittausmenetelmiä, joiden tavoitteena on oikea-aikainen ja luotettava valon perusteella tehtävä päätöksenteko.