Metisilliiniresistenssiä

Metisilliiniresistenssiä, lyhennettynä MRSA, tarkoittaa bakteerin, yleisimmin Staphylococcus aureus -bakteerin, resistenssiä metisilliini-antibioottia ja muita beetalaktaami-antibiootteja vastaan. Tämä resistenssi johtuu useimmiten bakteerin tuottamasta entsyymistä nimeltään penisilliiniä sitova proteiini 2a (PBP2a). Tämä proteiini on erilainen kuin bakteerin normaalit penisilliiniä sitovat proteiinit, ja metisilliini sekä monet muut beetalaktaamiantibiootit eivät pysty sitoutumaan siihen tehokkaasti. Tämän seurauksena bakteeri selviää näiden antibioottien vaikutuksesta ja lisääntyy.

MRSA-infektiot voivat olla erilaisia. Yleisimpiä ovat iho- ja pehmytkudosinfektiot, kuten paiseet ja haavainfektiot. Vakavampia infektioita voivat olla keuhkokuume, verenmyrkytys ja luuydintulehdus. MRSA leviää yleensä suorassa kontaktissa infektoituneen henkilön tai saastuneiden pintojen kanssa. Hyvä käsihygienia on keskeinen tekijä MRSA:n leviämisen ehkäisyssä.

MRSA:ta esiintyy sekä terveydenhuollon yksiköissä (ns. sairaal MRSA) että yhteisöissä (ns. yhteisö MRSA). Sairaal MRSA liittyy usein potilaisiin, jotka ovat olleet pitkään sairaalahoidossa tai joilla on ollut invasiivisia toimenpiteitä. Yhteisö MRSA voi tarttua ihmisestä toiseen myös terveydenhuollon ulkopuolella, ja se liittyy usein tiiviiseen kontaktitoimintaan tai tiettyihin riskitekijöihin.

MRSA-infektioiden hoito vaatii usein antibiootteja, jotka tehoavat resistentteihin bakteereihin. Näitä ovat esimerkiksi vankomysiini tai klindamysiini. MRSA:n torjunnassa ja hallinnassa on tärkeää diagnostiikka, tartuntaketjujen katkaiseminen ja ennakoivat toimenpiteet, kuten eristys ja tehostettu hygienia.