Maatalouslannoitus

Maatalouslannoitus on viljelykasvien ravinteiden lisäystä, jonka tarkoituksena on parantaa satoa ja maaperän ravinnetaseita. Keskeisiä ravinteita ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K), sekä mikro- ja sekundaariset ravinteet. Lannoitus voi tapahtua ennen kylvöä, kasvukaudella tai jakamalla sovelluksia siten, että kasvit saavat ravinteet optimaalisesti heidän kasvuvaiheissaan.

Lannoitteita on mineraali- ja orgaanisia sekä näiden yhdistelmiä. Mineraalilannoitteet ovat kuiva- ja granuloituja tai nestemäisiä; orgaaniset lannoitteet kuten lantaa ja kompostia. Ravinteet voivat sisältää usein NPK-yhdisteitä sekä muita hiven- ja mikroöintejä. Lannoitusta suunnataan maaperän viljelykyvyn ja kasvuviiveen mukaan.

Suunnittelu perustuu maaperä- ja satoa koskeviin analyyseihin. Maaperätestit, ravinnetaseen arviointi ja kasvukauden lannoitusten ajoitus sekä jakaminen useammassa erässä parantavat hyödyntämisastetta ja vähentävät ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutukset ja kestävyys ovat keskeisiä huomioita. Liiallinen lannoitus voi aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja nitraattien valumista sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Kestävissä käytännöissä noudatetaan tarkkaa määrää, hyödynnetään maanparannuksia sekä kierrätetään sivuvirtoja, käytetään suojakaistoja ja suoritetaan säännöllisiä maaperätestejä sekä seurantaa.

Lainsäädäntö ja ohjeistukset muodostavat taustan lannoituksen käytölle. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja nitraattidirektiivi asettavat rajat ja velvoitteet lannoituskäytölle sekä vesistöjen suojelulle. Kansallinen sääntely sekä valvonta- ja tukimekanismit ohjaavat viljelijöitä toteuttamaan kestävän lannoituksen periaatteita, kuten niukkaa ja kohdennettua käyttöä sekä maaperän ravinteiden tasapainon ylläpitämistä.