Luonnonhallintaa

Luonnonhallinta tarkoittaa suunnitelmallista ja käytännön toteutusta, jonka tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta, turvata ekosysteemien toimivuus sekä ylläpitää ja parantaa luonnon tarjoamia palveluita ihmisille. Se kattaa sekä suojelun että kestävän käytön, ja se perustuu tieteelliseen tietoon sekä kokemuksiin maisemallisesta ja sosiaalisesta kontekstista. Toiminnan piiriin kuuluvat elinympäristöjen suojelu, uhkien ehkäisy, palautus- ja hoito-ohjelmat sekä ekosysteemien toiminnan vahvistaminen.

Lainsäädäntö ja hallintakehykset määrittelevät luonnonhallinnan puitteet. Suomessa se nivoutuu sekä kansalliseen ympäristöhallintoon että Euroopan unionin lainsäädäntöön sekä kansainvälisiin sopimuksiin. Keskeisiä kehyksiä ovat Natura 2000 -verkosto sekä Birds- ja Habitats-direktiivit. Kansallisella tasolla vastuun kantavat viranomaiset, tutkimuslaitokset, kunnat sekä yksityiset maanomistajat, ja käytännön toimet toteutetaan hoito- ja suojeluohjelmien sekä suojelualueiden hallinnan kautta. Seurantatiedot ohjaavat tavoitteiden asettamista ja päätöksentekoa.

Toimintaa luonnehtivat monitieteisyys, ekosysteemilähtöisyys ja huomio sekä luonnon että yhteisöjen tarpeisiin. Käytettyjä keinoja ovat luonnonsuojelualueiden hallinta, maisemanhoito, palautus- ja ennallistamishankkeet sekä kestävän käytön edistäminen. Paikallisyhteisöjen, maanomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö on keskeistä, samoin sopeuttava johtaminen, jossa hoitotoimia säädetään uusien tutkimustulosten ja muuttuvien olosuhteiden perusteella. Luonnonhallintaa mitataan muun muassa lajin monimuotoisuudella, elinympäristöjen tilalla ja ekosysteemipalvelujen kestävyydellä.