saavutettavuusstandardien

Saavutettavuusstandardien käsite viittaa ohjeistusten ja vaatimusten kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on tehdä tuotteet, palvelut ja ympäristöt saavutettaviksi kaikille ihmisille, mukaan lukien ne, joilla on näkö-, kuulo-, motorisia tai kognition rajoitteita. Standardeja sovelletaan laajasti ICT:n, verkkopalveluiden, digitaalisten asiakirjojen sekä fyysisten tilojen ja palveluiden suunnitteluun ja arviointiin.

Merkittävimmät viitekehykset ovat World Wide Web Consortiumin WCAG-ohjeistukset, joita on kehitetty WCAG 2.x -versioissa. WCAG:n periaatteet, POUR (Perceivable, Operable, Understandable, Robust), määrittelevät verkkosisällön saavutettavuuden peruskriteerit; konformanssitasot ovat A, AA ja AAA. Kansainvälisesti laajemmin käytettyihin standardeihin kuuluu ISO/IEC 40500, joka on WCAG 2.0:n kansainvälinen muunnos, sekä Euroopan unionin EN 301 549 -standardi ICT:n saavutettavuudelle. Lisäksi tietyissä maissa käytetään kansallisia ohjeita ja lainsäädäntöä, jotka ohjaavat erityisesti julkishallinnon palveluiden saavutettavuutta.

Lainsäädäntö ja politiikka: Monissa maissa sekä EU:n alueella on säädöksiä, jotka edellyttävät julkishallinnon verkkosivujen ja mobiilisovellusten sekä muiden digitaalisten palvelujen saavutettavuutta sekä hankintaprosessien huomioon ottamista saavutettavuudessa. Tämä luo velvoitteita suunnittelussa, kehittämisessä, testauksessa ja raportoinnissa sekä sidosryhmien osallistamisessa.

Käytännössä saavutettavuusstandardien noudattaminen tarkoittaa muun muassa suunnitteluprosessin varhaista integraatiota, automaattista ja manuaalista testausta sekä käyttökelpoisuus- ja teknisten kriteerien dokumentointia. Saavutettavuuden arviointi ja aukkojen korjaaminen ovat jatkuvia prosesseja, jotka tukevat saavutettavien tuotteiden ja palveluiden käyttöä kaikenlaisilla käyttäjillä.