ruuansulatusjärjestelmää

Ruuansulatusjärjestelmä on elimistö, jonka tehtävänä on pilkottaa nauttittu ravinto pienemmiksi molekyyleiksi, joiden avulla keho voi imeä ravintoaineet ja poistaa jätteen. Järjestelmä koostuu ruoansulatuskanavasta sekä lisäelimistä, kuten maksasta, haimasta ja sappirakosta.

Ruuansulatuskanava alkaa suusta, jossa hampaiden ja kielen mekaaninen työ sekä sylkirauhasista peräisin oleva sylki aloittavat kemiallisen pilkkoutumisen. Syljen sisältämä amylaasi alkaa tärkkelyksen pilkkoutumisen. Nielemänsä ruoka kulkee nielun kautta ruokatorveen, joka siirtää sen mahalaukkuun peristaltisilla liikkeillä.

Mahalaukussa ruoka sekoittuu mahamehuissa olevaan happamaan mahanesteeseen sekä entsyymeihin. Pepsin alkaa proteiinien pilkkoutumisen, ja ruoka muuttuu vellimäisiksi massaksi nimeltä chyme. Hapan ympäristö auttaa toimintoja, ja ruoka siirtyy ohutsuolentakaistukseen eteenpäin.

Ohutsuolessa tapahtuu suurin osa pilkkoutumisesta ja imeytymisestä. Pohjukaissuolessa, tyhjäsuolessa ja ileumissa haima erittää ruoansulatusentsyymejä (esimerkiksi amylaasi, lipaasi ja proteaasit) ja sappikivienestettä, jota maksasta tuotettu sappineste auttaa rasvojen pilkkoutumisessa. Limakalvon mikrovillus- ja villusrakenteet lisäävät imeytymistä, jolloin aminohapot, monosakkaridit, lyhyt- ja pitkäketjuiset rasvahapot sekä vitamiinit siirtyvät verenkiertoon tai lymfaticajärjestelmään.

Paksu- ja peräsuolessa vesien ja elektrolyyttien imeytyminen johtaa ulosteen muodostumiseen ja lopulliseen poistoa. Lisäelimistä maksa valmistaa sappia, haima erittää entsyymejä sekä emäksiä, ja sappirakko varastoi sappia.

Ruuansulatusjärjestelmä on säätelynsä lisäksi kytköksissä hermostoon ja hormoneihin, kuten kolekystokiniiniin ja sekretiniin, jotka tehostavat tai rauhoittavat pilkkomisprosessia tarpeen mukaan. Järjestelmä tukee myös immuunipuolustustaentsijöitä suoliston limakalvossa.