pilkkoutumisen

Pilkkoutuminen on prosessi, jossa kappale tai aine hajoaa pienempiin osiin. Suomessa termiä käytetään erityisesti elintarvikkeiden käsittelyssä kuvaamaan ruoan pilkkomista pieniksi paloiksi, kuutioiksi tai suikaleiksi. Pilkkoutuminen voi viitata sekä vaiheeseen että valmiin tuotteen kokoon.

Ruoanlaitossa pilkkoutuminen helpottaa kypsymistä, parantaa koostumusta ja helpottaa annostelua. Yleisimmät muodot ovat kuutiointi (dice), viipaluus ja hienontaminen. Tyypilliset paloiksi ovat pienet 2–5 millimetrin kuutiot, keskikoko 5–10 millimetriä ja suuremmat noin 10–15 millimetriä. Ennen pilkkomista raaka-aine pestään, kuoritaan tai tarvittaessa poistetaan siemenet, ja palat leikataan mahdollisuuksien mukaan tasaisiksi, jotta kypsyminen on tasaista.

Työvälineinä käytetään terävää keittiöveistä, leikkuulaudaa ja tarvittaessa erikoistyökaluja kuten dicer- tai mandoliinilaite. Turvallisuus on tärkeää: pitää sormet sisäänpäin ja leikata vakaalla pinnalla; tarvittaessa käyttää lyhyitä, hallittuja viiltoja ja huolehtia veitsen terästä.

Teollisessa yhteydessä pilkkoutuminen voi tarkoittaa materiaalin mekaanista hajoamista pienempiin kappaleisiin esimerkiksi rikastuksessa, rakennus- tai kaivosaloilla sekä metallien kierrätyksessä. Tällöin tavoitteena on yhdenmukainen koko ja helpompi käsiteltävyys, jolloin pilkkoutuminen voi olla erottelua tai esikäsittelyä ennen jatkojalostusta.

Sana muodostuu verbistä pilkkoa ja liitteestä -outuminen, jolla ilmaistaan prosessin tai tilan muodostuminen.