maksasta

Maksasta, eli maksasta tietyn kontekstin mukaan, viittaa yleensä maksan elimeen. Maksa on ihmisellä ja monilla muilla eläimillä suuri sisäelin, joka sijaitsee oikean kylkikaaren alla, diapragmaan liittyneenä. Se muodostaa tärkeän osan ruuansulatusta, aineenvaihduntaa, puhdistusta ja energiavarastointia.

Anatomia ja toiminta: Maksan rakennetta kiertää portaalipuolustusverkosto, jossa veri kulkee maksan porttiveren ja maksaarterian kautta. Maksa koostuu useista lohkoista ja pienistä yksiköistä, hepatosyyteistä, jotka vastaavat useista tehtävistä. Sapiteiden kautta syntyvä sappirakko erittää sapen ruuansulatukseen. Maksan verimäärä on suuri, ja se tuottaa sekä plasmadiarkerohjarakenteita että monet proteiinit, kuten albumiinin ja verenhyyntoa säätelevien tekijöiden valmistuksen.

Päätehtävät: Maksan keskeisiä toimintoja ovat aineenvaihdunta (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit), detoxifikaatio ja lääkeaineiden metabolointi, sapen tuotanto ja erittyminen, varastointi ( energia, vitamiinit ja rikki- sekä rauta- varastot), sekä immuunivasteen ja lohkojen tuen anto. Se osallistuu veren glukoosin tasapainoon ja valmistaa useita entsyymejä sekä hormonien esiasteita.

Taudit ja terveys: Laiha liiallinen rasitusraskaus voi johtaa rasvamaksa-tiloihin (NAFLD/NASH). Tulehdukset (hepatiittivirus, autoimmuuninen hepatiitti), maksakirroosi, maksasyövät (hepatosellulaarinen karsinooma) sekä maksafunktioiden heikkeneminen voivat aiheuttaa oireita kuten väsymystä, keltaisuutta ja vatsakipuja. Tehokas hoito riippuu taudin syystä sekä elämäntapamuutoksista.

Diagnoosi ja hoito: Diagnoosi perustuu laboratoriokokeisiin (ALP, ALT, AST, GGT, bilirubiini), kuvantamisiin (ultraääni, CT, MRI) ja tarvittaessa maksabiopsiaan. Hoito keskittyy taudin perussyiden hallintaan, elintapamuutoksiin ja tarvittaessa lääkehoitoon tai siirtoon maksansiirtona vakavissa tapauksissa.