pilkkoutumisessa

Pilkkoutuminen on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan prosessia, jossa jokin kokonaisuus jaetaan tai hajoaa pienempiin osiin. Sanaa käytetään sekä konkreettisissa että abstraktissa yhteyksissä, ja se on johdettu verbistä pilkkoa. Se kantaa usein merkityksen “jakautuminen osiin” tai “murtuminen fragmentteihin”.

Käyttöalueet ovat moninaisia. Geologiassa ja geomorfologiassa pilkkoutuminen viittaa kiven tai jään lohkeamiseen ja jakautumiseen lohkoiksi. Tekniikassa ja materiaalitieteessä kyse voi olla kappaleiden murtumisesta tai pirstoutumisesta jännityksen vaikutuksesta. Tietotekniikassa ja suunnittelussa pilkkoutuminen tarkoittaa usein datan, järjestelmän tai projektin jakamista pienempiin, hallittavissa oleviin osiin. Kielitieteessä pilkkoutuminen voi puolestaan viitata sanojen, lauseiden tai äänteiden jaon tai silputtamiseen osiin puhumisen tai kirjoittamisen helpottamiseksi.

Etymologia ja kieliopillinen muoto: sana on johdettu verbistä pilkkoa ja muodostuu nimellistamisen kautta –uminen, joka ilmaisee prosessin. Käyttö on neutraali ja kuvaileva; konteksti määrittelee, tarkoittaako se konkreettista hajoamista, tietopohjaista segmentointia vai abstraktin hajauttamisen.