hajauttamisen

Hajauttaminen, eli hajauttamisen käsite, tarkoittaa vallan, päätöksenteon ja resurssien jakamista keskitetyn auktoriteetin ulkopuolelle. Tämä voi tarkoittaa päätöksenteon siirtämistä pienemmille hallinto- tai toimijatasoille sekä tieto- ja teknologiasovelluksissa sitä, että järjestelmän toiminta ei perustu yhteen keskukseen.

Se voidaan pukea useisiin ulottuvuuksiin. Poliittinen hajauttaminen viittaa vallan siirtämiseen keskushallinnolta paikallisille tai alueellisille elimille. Hallinnollinen hajauttaminen tarkoittaa tehtävien ja palvelujen delegointia. Fiskalinen hajauttaminen liittyy verotuksen ja julkisten menojen jakamiseen. Suomessa puhutaan muun muassa kuntien itsemääräämisoikeudesta ja palvelurakenneuudistuksista, joissa vastuita siirretään alemmille tasoille.

Digitaalisessa ja teknologisessa yhteydessä hajauttaminen tarkoittaa järjestelmiä, joissa tieto ja toiminta jakautuvat useisiin solmuihin sen sijaan, että ne keskitetään yhteen palvelimeen. Esimerkkejä ovat hajautetut järjestelmät, reuna- ja pilvilaskennan hajautettu arkkitehtuuri sekä P2P-verkot ja lohkoketjut.

Edut liittyvät lähipalvelujen parempaan saatavuuteen, resilienttiin toimintaan, innovointiin sekä parempaan sopeutumiskykyyn erilaisiin olosuhteisiin. Haasteisiin kuuluu koordinointi- ja standardointitarpeet, hallinnon epäjatkuvuudet sekä riski eriarvoisuuden kasvusta, mikäli hajautettuja ratkaisuja ei suunnitella oikeudenmukaisesti.

Onnistunut hajauttaminen vaatii selkeitä vastuita, yksiselitteisiä prosesseja, avoimia yleisiä standardeja sekä vahvaa mekanismia yhteisen hyvän jaon varmistamiseksi.