koordinointi

Koordinointi tarkoittaa toimintojen, resurssien ja tavoitteiden yhteensovittamista siten, että eri toimijat ja prosessit tukevat toisiaan. Se sisältää tiedonvaihdon, roolien ja vastuiden määrittelyn, aikatauluttamisen sekä päätöksenteon ja seurannan. Koordinaatio voi kohdistua yksittäiseen projektiin, organisaation päivittäiseen toimintaan tai suurien kokonaisuuksien, kuten valtionhallinnon tai yritysverkostojen, toimintaan.

Keskeisiä keinoja ovat roolien ja vastuiden määrittely, toimivien tiedonkulkuverkostojen luominen, yhteisten prosessien ja standardien käyttöönotto sekä säännölliset tilanneraportoinnit ja palautekierrokset. Koordinaatio ei sinänsä tarkoita johtoa, vaan toimijoiden välisen yhteistoiminnan järjestämistä; se voi tukea johtamista mutta ei korvaa sitä.

Sovelluksia ovat projektinhallinta, tuotantoprosessit, liiketoimintaympäristö, julkinen hallinto, hätätilanteet, tapahtumien järjestäminen. Hyödyt ovat esimerkiksi parempi tehokkuus, vähentää päällekkäisyyksiä, nopeuttaa päätöksentekoa sekä parantaa palvelutasoa.

Haasteet ja rajoitteet: erilaisten tavoitteiden, organisaatiorakenteiden, tiedon esteiden, kulttuurierojen sekä teknisten ratkaisujen puutteet voivat vaikeuttaa koordinaatiota. Menestyksekkään koordinoinnin edellytyksiä ovat selkeä johto ja yhteinen tahtotila sekä toimiva palaute- ja kehitysprosessi.