Koordinaatio

Koordinaatio tarkoittaa toimintojen, resurssien ja osaamisen yhteensovittamista siten, että päämäärä saavutetaan mahdollisimman tehokkaasti. Termi juontuu latinankielisestä sanasta co‑ordinare, joka tarkoittaa järjestää yhteen. Koordinaatiota käytetään monilla aloilla: ihmisen motorisesta suorituksesta organisaation prosesseihin sekä kemiallisiin yhdisteisiin.

Motorinen koordinaatio kuvaa kykyä hallita lihasten liikkeitä ja saada eri ruumiin osat toimimaan suunnitelmallisesti: silmä–käsi- ja silmä–jalka-koordinaatio, tasapaino ja rytmitys. Pikkuaivoilla ja aivorungolla on keskeinen rooli. Kehitys etenee lapsuudessa, ja poikkeavuudet voivat ilmetä kömpelyytenä tai vaikeutena oppia motorisia tehtäviä. Arvioinnissa käytetään standardoituja testejä kuten Movement ABC ja BOT-2.

Organisatorinen koordinaatio tarkoittaa toimintojen ja resurssien yhteensovittamista organisaatiossa: päätöksenteko, vastuunjako, viestintä ja prosessien integrointi. Tehokas koordinaatio parantaa toiminnan laatua ja nopeutta. Tapoja ovat selkeät roolit, yhteiset toimintamallit, ohjeistukset sekä tieto- ja viestintäteknologiaan tukeutuminen. Koordinaatio ilmenee eri tasoilla: strateginen, taktinen ja operatiivinen.

Koordinaatio kemissä viittaa koordinointiyhdisteisiin, joissa keskusmetalli sitoutuu ligandeihin. Ligandit ovat elektroninluovuttajia, ja niiden määrä sekä laatu määrittävät yhdisteen geometrian ja reaktiivisuuden. Koordinaatiokoodi, tai koordinointiluku, kertoo ligandien kokonaismäärän ympärillä. Yleisiä geometrioita ovat esimerkiksi oktaedraalinen ja tetraedraalinen. Koordinaatio-yhdisteet ovat keskeisiä biokemiassa (metallo-proteiinit), katalyysissä ja materiaaleissa.

Koordinaation käsite on yleinen ja sovellettavissa monille aloille. Ymmärrys sen eri muodoista auttaa selittämään sekä ihmisen liikkeiden kontrollia että teknisiä järjestelyjä sekä kemiallisen sitoutumisen periaatteita.